
Pihlajaveden salaisuus
Vaka vanha Väinämöinen
Tietäjä iänikuinen
Istuipa pihan perillä,
vatsan vaivoissa valitti:
”Kova on allani, riuku
paha parru persehellä,
olis hyyskä hyvä alla,
Ulkohuone unelmana!
Siellä luoda luomiansa,
pikkulassa piereskellä!”
Lausui loitsun, runon laati
Hyyskän tietäjä rakensi.
– Suomen Kansan Unohdetut Runot
Suuri tietäjä Väinämöinen teki monia merkittäviä esineitä ja taikoja, joista kerrotaan. Harvassa tarinassa kuitenkaan mainitaan Väinämöisen vanhaa käymälää, vaikka se erikoinen ja elävä rakennus onkin. Suuren tietäjän kadottua lähti käymäläkin kävelemään. Se harhaili aikansa Karjalan metsissä kunnes päätyi kiusaamaan Hylesiidan lappalaisia. Nämä ovat lopen kyllästyneitä maillaan riehuvaan hyyskään ja pyytävät pelaajahahmoja pilkkomaan vainoavan henkiolennon päreiksi. Huomaa, että Hylesiidan väki ei tiedä tarkalleen, minkälainen hirviö heidän maillaan on riehunut ja olennon taustat ja ulkonäkö kannattaa jättää alkuun yllätykseksi. Tähän mennessä lukijalle lienee selvää, että kovin ryppyotsaista meininkiä ei tässä seikkailussa ole luvassa.
Hylesiita

Haukiveden ja Pihlajaveden satasaarisilla järvillä kalastaa Hylesiidan väki. He ovat Lapin kotakansaa, joka maksaa turkisveroa karjalaisille. Toisin kuin useimmat turjalaiset kylät, Hylesiidassa ei palvota akkajumalia eikä neljää tuulta, vaan lapinkylän väki palvoo Juoletarta, hylkeiden emuuta. Hylesiitalaisille norpat ovat sikäli läheisiä, että he kieltäytyvät vahingoittamasta niitä.
Hylesiidan väki elää pieninä perhekuntina järven rannoilla ja kokoontuu talven tullen Talvisalon saarelle kertomaan tarinoita, viettämään häitä ja sinnittelemään talven yli. Useimmat asuvat turvekodissa. Muut lapinkylät suhtautuvat Hylesiidan asukkaisiin ennakkokuuloisen alentuvasti: useimmat pohjoisemmat lapinkylät eivät pidä heitä kunnon turjalaisina, vaan lantalaistuleina Kalevalan tapojen omijoina. Karjalaiset puolestaan pitävät Hylesiidan asukkaita maanviljelyyn kykenemättöminä villi-ihmisinä. Moni siidan väestä tuntee Juolettaren loitsut ja osa kykenee ottamaan hylkeen muodon. Talvikylän pihamaalla on muista lapinkylistä poiketen hylkeen muotoinen kelopuu, jonka luona uhrimenot ja riitit pidetään. Se ei ole varsinainen seita, vaan muistutus Juolettaren läsnäolosta. Varsinaisia seitahenkiä kylässä ei palvota. Kauempana sisämaassa hylesiitalaisilal on Veden emällä pyhitetty kuppikivi, jolle he uhraavat kesäisin kalan ilmarakkoja.
Tehtävä
”Kyläämme vaivaa hirviö. Se on kaatanut useamman kodan, pelottanut peurat metsistä, rikkonut kalaverkkoja ja pelotellut koiria. Emme tiedä tarkalleen, mikä olento on kyseessä. Se on miestä korkeampi ja jättää hangelle samantapaiset jäljet kuin raskas vetopulkka. Sillä on valtava kita ja vain yksi pieni silmä. Olento haisee pahalle ja liikkuu öisin. Metsästäjämme ovat ampuneet siihen useita nuolia, mutta ne tuntuvat vain ropisevan otuksen kovasta pinnasta. Se ei ole kovin nopea ja se muistuttaa hahmoltaan vähän paalua tai suurta tammenrunkoa. Noitamme enteet hirviöstä olivat vaikeasti tulkittavia. Pyydämme apuanne, sillä olemme epätoivoisia.”
Jos joku hahmoista kysyy näistä vaikeasti tulkittavista enteistä, niin nolostelava kylänoita kertoo lyneensä ennustusrumpua ja summulla pomppiva vaskisammakko hyppäsi kokonaan rummulta ja päätyi likaiseen vauvanvaippaan. Enteenä se on harvinaisen paskamainen.
Palkkioksi hahmoille voidaan tarjota joko (jos pelaat Roudan maan säännöillä) Juolettaren taikuutta ja kykyä oppia hylkeiden emuun loitsut tai (mikäli pelaat jollakin jähmeämmällä pelisysteemillä) lumottuja norpannahkoja,joihin pukeutuva pystyy muuttumaan hylkeeksi ja selvittämään siten Saimaan salaisuudet pintaa syvemmältä.
Opas
Sammeli Darki on kylän parhaana pidetty jäljittäjä ja hän avustaa pelaajahahmoja hirviön kiinni ottamisessa. Mikäli hirviötä jäljitetään talvikaudella, pääsee se ylittämään järvet jäitä myöten, mutta olentoa on helpompi jäljittää sen jättämien vanojen perusteella. Niiden mukaan olentoa on vaikea verrata mihinkään toiseen elukkaan: jälki on tasainen, pari kyynärää levyt mattomainen tamppautunut pitkä vana, jossa on sormenkorkuisia uurteita ja harjanteita. Nykyihmiselle se toisi mieleen moottorikelkan jäljen, mutta Roudan maan asukeille jälki on tuntematon.
Lumettomalla kaudella jäljitys on vaikeampaa, mutta hirviön ei tiedetä ylittäneen syviä vesiä. Sammeli on perusjäyhä äijä, joka tarkkailee lintujen lentoa eikä ole niin innostunut hylkeilystä kuin moni muu kyläläinen.
Päällikkö
Useimmilla turjalaisilla ei ole päälliköitä, vaan he ratkovat kylän asioita kansanvaltaisemmin sukujen päämiesten ja naisten välisissä keskusteluissa. Hylesiidan puhenainen ja johtohahmo on nimeltään Mallo ja hän on keski-ikäinen nainen, jolla on komea kaksoisleuka ja lyhyeksi kerityt harmaat hiukset. Mielikuva on alusta asti hyljemäinen ja Mallo onkin Juolettaren suosiossa ja hallitsee niin hylkeiden kutsumisen kuin hylkeeksi muuttumisenkin salat. Mikäli hahmot palkataan sulan veden aikana tehtävälle, hoitaa Mallo tehtävänannon yksin. Talvikaudella hänellä on noita ja muiden sukujen vanhimmat mukanaan.
Hiisijärvi
Hiisijärvellä ei nimestään huolimatta liiku hiisiä, vaan se on vanha kalmisto ajalta,jolloin seudun turjalaiset eivät olleet vielä löytäneet Juolettaren loitsuja ja metsästys oli kalastusta tärkeämpi elinkeino. Hiisijärven metsässä elää paljon kalmakeijuja ja kyllä siellä kummittelee myös joku pelinjohtajan parhaiten tilanteeseen katsoma epäkuollut.
Enonkoski (Enogorzi)
Siinä missä Hylesiita edustaa omintakaista kulttuuria, ovat Enonkosken turjalaiset perinteisempiä. Enon kesäseita on Tiisanmäellä suhteellisen lähellä Hylesiidan maita. Yleisesti Enonkosken väen kalastusmaita ovat Haukiveden puoleiset järvet ja Hylesiidan väki kalastaa Pihlajaveden puolella.
Haukivedessä elää yksi Kalevalan suurimpia jäljellä olevia suuria haukia. Siellä sillä riittää saimaannorppaa popsittavaksi, eikä haukivanhus välttämättä jaksa kiinnostua jokaisesta ohi menevästä veneestä. Tämä on kuitenkin veneen mittainen kala, josta Kalevalan sankaritkin voisivat olla ylpeitä.
Enonveden pohjoispuolelta avautuu Vaajasalon laaja haltiametsä ja pienempi haltiametsä on Pihlajaveden länsilaidalla. Sieltä hirviötä ei oppaan mukaan kuulemma kannata etsiä.
Autiosauna
Kapean Virtasalmen rantaan on rakennettu kalasauna, minkä lisäksi pihapiirissä on muutama turvekammi, joissa osa Hylesiidan asukkaista elää kesäisin. Sammeli varoittaa hahmoja, että saunaan pitää mennä kunnioittaen ja kiittää kumpaakin vanhempaansa jostakin sisään astuessaan tai muuten saunan tonttu suuttuu.
Saunassa elää saunatonttu nimeltä Rivo. Hän on kepposteleva liero, joka vaihtaa löylykiuluun metsän mustaa taikamettä, mikä kutistaa kaikki saunojat peukaloisen kokoisiksi, ellei ole tyytyväinen hahmojen omille vanhemmilleen esittämiin kohteliaisuuksiin. Tonttu ei ole tyytyväinen, jos yksikin kohteliaisuus puuttuu tai jonkun hahmon sanoma vaikuttaa falskilta.
Saunatonttu oli myös pahasti kiinni uhkapeleissä ja saattaa haastaa hahmot ristinollaan risuilla ja kävyillä. Rivo vaatii saavansa aloittaa ja pelaa armotta ja kovaa. Tonttu on valmis laittamaan panokseksi annoksen metsän mustaa taikamettä (ks. Roudan maa s. 193), mikäli hahmot suostuvat asettamaan panokseksi taikaesineen.
Pakolinna
Ikoinniemi on luontainen linnavuori ilman mitään varustuksia. Se on pakopaikka, jonne Hylesiidan väki hakeutuu turvaan vainolaisten uhatessa. Linnan luona ei ole oikeastaan mitään nähtävää, mutta rantaan sen lähelle on rakennettu joitakin majoja väliaikaista asumista varten.
Pahassaari (Bahásaari)

Pihlajaveden saarista yhtä kannattaa karttaa, eikä Bahásaarta ole merkitty karttaan. Se on jäänne muinaisilta ajoilta, lajinsa viimeisiä. Olento on jättimäinen järvieläjä, kitaraukki, jonka selkäkilpi kasvaa mäntyä ja sammalta samaan aikaan kun olento lipuu hitaasti pitkin Saimaan vesiä. Se on rauhallinen levänsyöjä, mutta tarpeeksi suuri rusentamaan veneellisen sotureita pelkkää uteliaisuuttaan. Talvisin se on tavallisesti harmiton ja horrostaa saareksi naamioituneena. Mikäli sulan veden aikaan petoa jäljitetään Bahásaaren lähistöllä, tulee Hylesiitalaisille äkkiä kiire pois. Kotia kaatava ja sotkuja aiheuttava peto on ongelma, mutta Bahásaarta kukaan ei tahdo häiritä.
Jos Sammeli on hahmojen oppaana, hän lyö liinat kiinni heti havaitessaan kiaraukin ja vaatii välitöntä pakoa ja siirtymistä ihan toisiin maisemiin Sammeli ei missään tilanteessa halua konfliktiin kitaraukin kanssa tai edes päätyä nuolenkantaman sisään hirviöstä.
Mikäli joku lantalaisiin vihamielisesti suhtautuva ja taisteluhalukas taho kuulee, että Bahán kaltainen muinaisolento on yhä olemassa, palkkaavat he mielellään jonkun tahon ohjastamaan hirviö hävittämään kaikki karjalaiset kylät Saimaan eteläisiltä vesiltä. Kitaraukki ei ole aivan sukupuuttoon kuollut, sillä ainakin kaukana Puulalla elää sen lajitoveri.
Harhapolkuja
Jos hahmot jäljittävät riittävän huonosti, niin toki he voivat harhaillessaan löytää jonkun kärmäläisen, pyyntikuopan tai muun hidasteen. Mutta etenkin lumikeleillä saalistajasta tulee helposti saalis, sillä liikkuvan pikkulan jäljittäminen lumisessa metsässä ei ole vaikeaa.
Pikkulan taistelu
Kun hahmot ovat jäljittäneet hirviötä tarpeeksi, saavat he lopulta pedon näkyviinsä. Se muistuttaa komeaksi rakennettua, mutta pahasti ränsistynyttä käymälää. Käymälän alla on joukko animoituja kiviä, joiden varassa lautarakenteinen pikku rakennus rullaa pitkin metsiä. Sen ovi toimii nieluna joka voi ahmaista sisäänsä useammankin ihmisen. Ovesta sisään niellyt päätyvät hämärään tilaan, joka yrittää vavahtelulla ohjata suupalat sisätilassa olevaan toiseen, ahtaampaan aukkoon, joka haisee siinä määrin pahalta, ettei kukaan tahdo päätyä sinne. Tuohon tuhon kuiluun joutuva joutuisi alttiiksi sekä rusentumis- että happovahingolle ja kärsii lisäksi haittaa ympäröivästä katkusta.
Muuten Väinämöisen vanhan vessan kukistaminen ja tuhoaminen ei ole sen hankalampaa kuin minkä tahansa noidutun autiotalon. Kirveillä ja tulilla se on kukistettavissa. Hökötys pystyy uimaan, mutta se ei pidä vesistöissä kulkemisesta. Heikkoihin jäihin upotessaan se puolestaan voi vettyä niin pahasti, että päätyy lopulta pohjaan lahoamaan ja aiheuttamaan pahennusta Vellamon neidoissa.
Julkaistu 9.4.2023