Isman isäntä Huurre on menossa naimisiin. Hänen morsimensa on rikas turjalainen Sokostin seudulta. Avioliitto on sovittu eivätkä morsian ja sulhanen ole tavanneet toisiaan. Pelaajahahmot ovat saattajina hakemassa morsianta miehelään. Kyseessä on ehkä kolmen päivän talvinen matka koiravaljakoilla halki asumattomien seutujenja Pohjolan ydinmaiden. Morsian on tullut palvelijoineen päivänmatkan verran vastaan ja Sokostin kesämajalla hahmojen pitäisi tavata morsian ja viedä hänet turvalisesti Huurteen taloon Isman kylälle. Kaikki ei kuitenkaan mene hyvin eikä ole sitä miltä näyttää.
Tämän skenaarion idea ja tapahtumat pohjautuvat hyvin vahvasti Alessandro Manan seikkailuun Master Wu’s Marriage (julkaistu kirjassa Strange Aeons II, 2010).
Pelinjohtajan taustatiedot
Pakkasukko muutti 10 000 vuotta sitten Pimentolasta meren taakse pohjoisnavalle ja jää suli paljastaen Pimentolan maan vuoria korkeamman jään alta. Jää suli, mutta sulaminen pysähtyi sukupolviksi, kun Pakkasukon tytär antoi hallan ja lumen vyöryä uudelleen pohjoisesta. Silloin turjan noidista mahtavin, Vareldan Olmai, laati loitsun, joka vangiksi Pakkausukon tyttären Sokostin tunturin huipulle. Pakkasukon lapsi ei voisi astua jallaan Pimentolan maille kotitunturiaan lukuun ottamatta. Jää väistyi ja Pimentolaan koitti ensimmäistä kertaa kesä sinä ilmoisna ikänä, kun ihmissuku on siellä elänyt.
Pakkasukon tytär Talvinoita on asunut tuhansia vuosia Sokostin rinteillä. Hän on mahtava kylmyyden henkilöitymä, joka ei kuitenkaan voi astua jalallaan Lapin maaperälle omaa tunturiaan lukuunottamatta. Kaikki muu maa on hänelle kuolemaksi eikä tuolla tunturilla ole käynyt juuri ihmisiä sen yksinäisen historian aikana. Talvinoita on kuitenkin laatinut suunnitelman vapautuakseen ja palauttaakseen todellisen talven maailmaan. Tunturilleen harhautuneet yksittäiset ihmiset hän on pakottanut orjikseen. Nyt hän on ottanut inhimillisemmän hahmon valenimellä Kaalo Guovssu ja palvelijoidensa auttamana hän esiintyy rikkaana turjalaisena turkisvaltiattarena päästäkseen naimisiin Isman isännän kanssa. Vuosituhannet vangittuna ovat imeneet Talvinoidan voimia, mutta ne palautuvat sitä mukaa kun hän pystyy imemään elinvoimaa ihmisistä.
Sokosti
Sokostin tunturi kohoaa näkyvänä maamerkkinä ympäröivän seudun ylle ja erottuu jopa sen takana näkyvistä pienemmistä huipuista. Tunturin alarinteessä on kotaryhmä, josta hahmot tulevat noutamaan morsiamen.
Morsian Kaalo Guovssu tekee vaikutuksen, mutta samaa ei voi sanoa hänen kodastaan. Rakennusryhmä on pieni ja melkoisen tavanomainen tai suorastaan köyhä nippu hylkytavarasta rakennettuja kotia. Tulijat ottaa vastaan talon palvelusmies: ikivanhan oloinen, mutta moitteettoman kohtelias ukkorahjus. Talossa asuvat Guovssun lisäksi hänen kaksi piikaansa. Guovssu on pukeutunut kalliisiin valkoisiin kärpännähkohin ja runsaisiin koruihin. Vaikka hänen asumuksensa näyttää köyhältä väliaikaismajalta, hän itse näyttää eksoottiselta Pohjolan prinsessalta. Piiat ovat kumpikin kauniita tyttöjä ja niin samannäköisiä, että heidän täytyy olla kaksoset. Heidän nimensä ovat Vuolli ja Ealli, jos niitä joku kysyy.
Hahmot saavat yöpyä ukon kanssa pienemmässä kodassa ja levon jälkeen on tarkoitus lähteä matkaan. Tarjottu ruoka on köyhänpuoleista: jos siitä kysytään, piiat selittävät, että varastot tämmöisellä väliaikaiskodalla ovat pakostakin niukat, ettei kannattevaa olisi liikaa. Ukko jää Sokostille: omien sanojensa mukaan hän palaa muun suvun luo. Guovssu piikoineen lähtee hahmojen mukaan. Hän taittaa matkaa suuressa ja komeassa reessä, joka on monta kertaa korkeampi ja komeampi kuin tavalliset lapinpulkat. Jos joku hahmoista on osoittanut hyviä tapoja ja kohteliaisuutta, Guovssu pyytää häntä kantamaan itsensä kodan ovelta rekeen. Tapa on outo, vaikkakin monet Pohjolan tarinat kertovat siitä, että kynnykselle astuminen tuottaa huonoa onnea. Ellei kukaan hahmoista ole tähän mennessä osoittanut nohevuutta, hahmot näkevät piikojen kantavan Guovssun rekeen.
Tätä on turha alleviivata, elleivät pelaajat kiinnitä siihen huomiota, mutta Kaalo Guovssu ei nouse reestä muuta kuin kannettuna. Jos asiasta kysytään, hän toteaa nolona, ettei hänellä ole kunnollisia talvikenkiä. Mikäli joku menee tutkimaan hänen jalkojaan, käyttää morsian lumoavaa katsettaan. Hahmo ehtii kuitenkin nähdä neidon olevan turkishameidensa alla paljain varpain. Häviöllä hahmo jää noiden sirojen varpaiden lumoihin.
Rekiretki talvimyrskyssä
Hahmot ovat matkalla rekisaatossa Sokostilta kohti Ismaa. Jos sää olisi hyvä, pitäisi yhdessä päivässä ehtiä asutulle seudulle yöksi. Talvimyrsky pakottaa kuitenkin hahmot hakemaan suojaa kauan ennen sitä. Seudulla on vain yksi kunnollinen turvapaikka: Korvatunturin rinteeseen rakennettu Tonttulan kylä. Sen asukkaat eivät ole ihmisiä, vaan tonttuja, mutta niiden tiedetään majoittaneen ennenkin hengenvaaraan joutuneita matkustajia.
Kaalo Guovssu esiintyy matkan ajan sekoituksena ylvästä itsetietoisuutta ja viattoman neidon naiivia jännitystä. Hän hakee hahmoista turvaa ja kyselee tulevasta miehestään. Hänen piikansa ovat kauniita, ujoja ja ystävällisiä ja Talvinoidan pitkällisen lumovaikutuksen takia tahdottomien orjien asemaan pakotettuja. He ovat yksinkertaisia ja helposti hämilleen meneviä nuoria ja ihmeen kauniita erämaan tyttöjä.
Mikäli hahmot yrittävät puskea talvimyrskyyn, tappaa sää osan koirista, uhkaa aiheuttaa paleltumia ja ajaa koko seurueen eksyksiin. Hahmoja on turha pakottaa Tonttulaan, mutta muilla reiteillä seikkailu muuttuukin taisteluksi eloonjäämisestä luonnonvoimia vastaan. Oikeilla loitsuilla ja varusteilla hahmot voivat selviytyä. Kaalo hautautuu turkispukuihinsa ja jääkarhuntaljaansa, mutta ei todellisuudessa kärsi kylmästä minkäänlaisia vahinkoja. Tonttulan ulkopuolella hahmot välttävät rosvot, mutta kohtaavat kyllä Talvinoidan, eikä heillä ole tonttujen vihjeitä käytettävissään.
Korvatunturin Tonttula
Tonttulassa asuu puolensataa tonttua. Ne ovat hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä vaikkakin pohjimmiltaan hyväntahtoisia. Tontuille tärkeintä on kuitenkin valvoa Korvatunturia ja sitä, ettei mikään häiritsisi ja herättäisi Korvatunturin luolassa nukkuvaa petoa. Ihmisten tietoisuudelta piilossa Korvatunturin korvassa kun nukkuu Vanha pukki, primordiaaninen peto muinaisilta ajoilta. Jos tunturin pintaa saati korvaa tutkisi tarkemmin, saattaisi huomata sen koostuvan valtaosaltaan maatuvista luista, joita on koottu samaan kasaan tuhansien vuosien ajan. Nyt lumi peittää kuitenkin tunturin ja ainoa kutsuva osa sitä ovat tonttulan valot.
Tonttula on umpipihan muotoon rakennettu kelohirsistä tehty talorykelmä. Jokainen rakennus näyttää erilaiselta ja osa on ihmisen mittakaavalle hankalan pieniä. Toisin kuin tyypillisessä lantalaisessa umpipihassa, Tonttula on keskellä kylmintä Pimentolaa ja sen talot on yhdistetty rakennuksesta toiseen menevillä ovilla tai käytävillä. Näin rakennuksista toiseen on mahdollista kulkea käymättä sisäpihalla lainkaan. Suurin osa rakenuksista on talvella kylminä, mutta ainakaan siellä ei ole lunta sisällä. Se on oikea sokkelo täynnä karjasuojia, aittoja, tupia, saunoja ja salakäytäviä. Oivallinen paikka leikkiä piilosta tai kissa-hiiri-leikkiä.
Nyt vain Sallan suunnasta tulleet rosvot ovat päättäneet kaapata Isman isännän morsiamen ja pyytää tästä suuret lunnaat. Rajuilma yllätti rosvot ja he hakivat suojaa Tonttulasta vähän hahmoja aikaisemmin. Tontuista suurin osa on teljetty kellariin ja rosvot nappaavat hahmojen saapuessa äkkiä vaatevarastosta piippalakkeja ja esiintyvät tonttuina saadakseen hahmot jäämään majoittumaan Tonttulaan ja vangitakseen nämä yöllä. Rosvoja ei ole sen enempää kuin hahmoja ja he yrittävät mieluummin vangita hahmot näiden nukkuessa.
Kaikki tontut eivät ole vankeina ja yksinään hortoilevalla hahmolla on mahdollisuus tavata aitoja tonttuja. Tontut ottavat toistaiseksi rauhallisesti: he toivovat lähinnä, että vieraat poistuisivat sään joskus parantuessa aiheuttamatta peruuttamattomia vahinkoja. Ja tärkeää on myös pitää Vanha pukki unessaan ilman että kukaan lähtee harhailemaan korvatunturin huipulle.
Talvinoita herää
Kaalo toivoo saavansa oman sopen yhdessä piikojensa kanssa. Tonttulan talot ovat kaikki yhteydessä toisiinsa ja Talvinoita Kaalo voi kulkea rakennuksesta toiseen astumatta myrkylliselle maaperälle. Päästyään näkymättömiin hän alkaa saalista lämmintä verta palauttaakseen nopeammin taikavoimansa. Sallan rosvot ovat ensimmäisiä uhreja, mutta tontut tai pelaajahahmot käyvät myös hänen ruokalistalleen.
Melko pian siis sekä hahmot että rosvot huomaavat, että joku kulkee Tonttulassa ja tappaa väkeä. Tapetut löytyvät jäätyneinä tai suorastaan jääkimpaleen sisältä. Tontut osaavat kyllä valistaa, mikäli heiltä kysytään. He voivat tarinoida jääkaudesta ja isoisä talven lapsesta, joka tuo ikuisen talven. Vanhin tonttu tietää kertoa, että pakkasukon tytär oli vangittu tunturille eikä voisi koskaan astua Pimentolan muulle maaperälle ikivanhan samaanikirouksen takia.
Talvinoita on vaarallinen vastus. Se on vahvaakin hahmoa voimakkaampi, kestävämpi, nopeampi ja taikuudessa mahtavampi. Tavalliset aseet eivät tee juuri minkäänlaista vahinkoa hänelle. Lisäksi hän kykenee pelkällä katseellaan lumoamaan ihmisiä: hänen läheisyydessään on vaikea ajatella selkeästi ja tehdä pitkäkestoisia suunnitelmia tai tarpeeksi pahasti hänen katseelleen häviävät tahtovat vain auttaa häntä tai antaa henkensä hänen käsiinsä.
Talvinoidan selkein heikkous on hänen haavoittuvaisuutensa maaperälle. Hiekka, multa, hiesu ja kivi ovat hänelle myrkkyä ja niillä keinoilla hänet voidaan tuhota. Suurin osa hiekasta ja kivestä on puolestaan syvällä lumen alla. Rakennuksissa ei ole tavallista maalattiaa, vaan niihin on rakennettu lautasillat eli lattiat. Sillan alta kuitenkin on kaivettavissa arvokasta hiekkaa. Jos joku hahmoista keksii käyttää suolaa samassa tarkoituksessa, niin sekin polttaa Talvinoitaa ja on hänelle tuhoksi. Tuli ei tee hänelle kummoistakaan vahinkoa, sillä hän on jo varhain laatinut suojakseen lumoukset tulen poltetta vastaan.
Jos Talvinoitaa ei pysäytetä, se kasvaa voimassa, samoin talvimyrsky. Talvinoidan tavoitteena on luoda fimbul-talvi tai nykykielellä palautaa jääkausi ja peittää Roudan maa ikuiseen lumeen ja jäähän. Tämä ei tapahdu hetkessä, hän kykenee pidentämään talvea parhaimmilaan kuukauden verran vuodessa. Se riittää kuitenkin tuhoamaan Roudan maan kulttuurin ihmisiässä. Elleivät pelaajahahmot onnistu estämään häntä nyt, tarvitaan myöhemmin jotain toisia sankareita pelastamaan maailma. Ja Talvinoita muuttuu entistä vaarallisemmaksi joka talvi kun hänen voimansa palaavat.
Vanha Pukki
Korvatunturin käytävässä uinuu yhtä suuri vaara kuin mitä Talvinoita edustaa. Vanha Pukki on muinaisaikojen hirviö. Se on kuin kerrostalon kokoinen peikko, jolla on mahtava parta ja sarvet suuremmat kuin mammutin syöksyhampaat. Koko korvatunturi on luista ja ruhonjäänteistä kasvanut kasa, joka on jäänyt jäljelle Vanhan Pukin rohmuamista raadoista. Se ei ole kulkenut maan pinnalle pitkään aikaan, eikä omasta tahdostaan kömmi Korvatunturissa olevasta kolostaan. Mikäli sitä häiritään, se voi kuitenkin nousta pinnalle ja näyttää tuhon merkit kaikille häiritsijöille. Vanha Pukki on pikemminkin luonnonvoima kuin varsinainen hirviö. Sen voimat riittävät hyvin kukistamaan Talvinoidan, mutta tämä on sama kuin taistelisi palelemista vastaan nestemäisellä typellä.
Vaikka Vanha Pukki on yksilönä vielä hirveämpi kuin Talvinoita, ei sen vapauttaminen aiheuta yhtä massiivisia ja nopeita tuhoja. Vanhan Pukin vaikutus on paikallinen ja jää Korvatunturin ympäristöön eikä uhkaa koko maata. Tämän hirviön kukistamiseen tarvittaisiin puolestaan todella eeppisiä otteita tai Pyhän Nikolaoksen parranjäänteitä ja taikapussia Päivölästä. Vanhan pukin herättäminen on kuitenkin keino, jonka tontut osaavat neuvoa, mikäli kukaan ei keksi tai uskalla käyttää maaperään pohjautuvia hyökkäysmuotoja. Vanha pukki aistii taikuuden ja hyökkää ensimmäisenä mahtavimpia taikakohteita eli Talvinoitaa vastaan. Silloin hahmoilla on mahdollisuus paeta katastrofin alta ja pelastaa nahkansa. Muutamien kuukausien jälkeen vanha pukki ryömii takaisin lohikäärmeen- ja mammutinluiden täyttämään pesäänsä nukkumaan.
Julkaistu 2.8.2018
