Viime kesänä Roudan maa -roolipelini ilmestyi markkinoille sääntöjärjestelmän sisältävänä versiona. Pelin kirjoittajana riemu oli suuri pelimaailmaa hyödyntävän livepelin mainosten ilmestyttyä. Uteliaana kirjoitin siltä istumalta ilmoittautumisen peliin kurkistaakseni, miltä ensi sijassa pöytäpelimaailmaksi suunniteltu kalevalainen muinaissuomi maistuu larppina.
Roudan maa – Länsituulta oli pelinjohtaja Jaakko Virtasen kirjoittama ja organisoima noin kahdenkymmenen pelaajan kyläpeli. Lähtökohta oli monella tavalla tutunomainen: on kyläyhteisö, joka on kokoontunut syystä (käräjät). On joukko ulkopuolisia vieraita, jotka ovat sopivasti osuneet paikalle (karjalaisia kauppiaita ja metsän väkeä). On vahva taustajännite, joka leimaa kokoontumista (Hämeen kuninkaan keräämät ahneet verot ja väkivallan uhka).
Hahmotoiveeksi pyysin jahkailevaa ja venkuroivaa tarkkailijaa, jonka olisi helppo työntää nenänsä muiden asioihin, mutta joka ei silti oikein uskalla itsenäisesti julistaa mielipiteitään. Hännystelijähahmon avulla voisin häivyttää omaa rooliani taustalle ja samalla nauttia muiden pelin ja valintojen seuraamisesta. Tuollainen hahmo järjestyikin ja sain pelihahmokseni nuorimmaisestaan huolestuneen isäntämiehen, joka kantoi suuresti huolta kylän tulevaisuudesta, mutta jolla oli valmiiksi vähän omia ideoita muille esitettäväksi.
Vanha kunnon kyläpeli sai heti kunnolla puhtia ympäristön ykseydestä pelimaailmaan. Kuuset pihan reunoilla ja kengissä narskuva lumi tuntuivat jotenkin aidommilta, kun maisema oli helppo kuvitella syrjäisen hämäläiskylän laitatalon pihaksi. Metsä, jäinen järvi ja puitten muodot olivat suoraan Roudan maata, eikä maisema tarvinnut mielikuvituskuorrutusta edustaakseen fantasiamaailmaa. Ja niin kuin larpeissa usein käy, pelaajat saivat hahmonsa todella elämään. Pääsin todistamaan pelissä useita herkullisia tilanteita ja roolisuorituksia. Talolliset punoivat salajuonta päällikön kakkospirtin vintillä ja heimoriidat karjalaisten kanssa joutuivat kyseenalaisiksi, kun paikalla olevat karjalaiset olivat ihmisinä niin mukiinmeneviä.
Roudan maa muistutti heti pelin alussa nimestään. Peli pelattiin 4. maaliskuuta Ylöjärvellä ja vaikka mittari pysytteli päivän plusasteiden puolella, muistutti ympäröiviltä jäiltä hohkaava kylmyys siitä kuolemanvaarasta, jonka talvi on aina tarjonnut raukoille rajoille. Pirtin tuli ja tapahtumien tempo kuitenkin pitivät pelin aikana lämpimänä, vaikka muutamien hirviöiden ilmestyminen kylmästä saikin pelkäämään pelaajien ruumiinlämmön puolesta.
Livepeliä varten pelinjohto oli adaptoinut pöytäpelin taikasysteemin näppärällä tavalla. Roudan maan loitsusysteemi tuntee loitsurunot, jotka voi pelissä lausua tunnelmaa tuomaan. Larppi käytti niinikään loitsurunoja, mutta ne oli kirjoitettu paperille. Kirjoitustaidottomassa kulttuurissa nuo paperi itsessään olivat merkityksettömiä ja aineettomia, mutta niiden avulla pelaajat pystyivät pitämään konkreettisesti kirjaa loitsuvoimistaan. Kun paperilla oleva loitsu oli lausuttu, tuli loitsukäärö tuhota (pihanuotio toimi tässä hyvin). Tämä rajoitti juuri sopivasti taikuuden voimakkuutta. Samalla se helpotti pelaajien valmistautumista peliin, kun loitsurunoja ei tarvinnut opiskella ulkoa. Järjestelmä toimi todella näppärästi, etenkin kun käytetyt loitsukääröt katosivat pelissä nopeasti liekkeihin.
Silloin kun yksi kirjoittaa kirjan ja toinen tekee sen pohjalta uuden teoksen, herää helposti kysymys erilaisesta visiosta. Tällä kertaa näennäiset erot kirjan ja larpin välillä eivät tulleet pelin tielle. Jaakon pelissä Häme oli hallinnoltaan yhtenäisempi ja kuninkaan käsivarsi voimakkaampi kuin omissa peleissäni. Nyanssi teki pelistä kannaltani vain elävämmän ja toi pelinjohtajan käsialan paremmin näkyviin. Aivan samalla tavalla pelauttaessani pöytäpelimoduulia teen valmismateriaaliin mielelläni muutoksia rankallakin kädellä.
Peli tarjosi juuri sitä, mitä mytologiselta muinaissuomipeliltä sopi odottaakin. Kyläkyräilyä, juonimista nurkan takana, temaattisesti aikakauteen hyvin sopivat ruoat, perheriitoja ja perheen suojelemista, ihmisten parissa liikkuvia taikaolentoja, sisäisiä ja ulkoisia konflikteja ja jäiltä hyökkäävän vuovrun, jonka torjumiseen tarvittiin niin taikakeinoja kuin yhteistyötäkin. Nuutajärven väki nousi ensin uhoon veronkerääjiä vastaan, mutta suuria sanoja seurasi katumus, päällikön syrjäyttäminen ja lakki kourassa rauhan anominen. Henkiriepu oli loppupelissä kuitenkin useimmille kyläläisille tärkeämpää kuin runsas omaisuus ja itsenäisyys. Nuutajärvexit jäi tapahtumatta.
Roudan maa – Länsituulta antoi minulle paljon. Kun seurasi tiivistyviä jännitteitä ja dramaattisimmilaan osa oli valmiita tappamaan karjalaiset kauppiaat saunan taakse, heräsi ajatus, että tältäkö Rowlingista tuntui nähdä Hiinokan lentävän? Roudan maa on kirjoitettu pelattavaksi ja pelattuna fantasiamaailmat ovat parhaimmillaan.
Julkaistu 2.4.2017
