Teljän, Turun ja Rikalan markkinoille on ilmestynyt pohjoisesta helmiä. Niille on kysyntää ulkomaisten kauppiaitten myyntikojuilla ja kamasaksat maksavat niistä hyvää hintaa. Tämä on saanut useammankin tahot kiinnostumaan aarteen alkulähteestä: mistä helmet oikein virtaavat ja voiko jaolle päästä? Elleivät pelaajahahmot ole aloitteellisia, joku merkkihenkilö voi palkata heidät selvittämään helmien alkuperän toivoessaan pääsevänsä osingolle. Tämä helmenkalastus on kuitenkin rakennettu alistamiselle ja orjuuttamiselle, mikä selviää jos hahmot jaksavat selvittää arvokkaiden aarteiden todellisen alkuperän. Kyselyt ja tiedustelut viittaavat siihen, että välittäjät tuovat helmet kaukaa Yöjoen latvavesiltä, tarkemmin sanottuna Hukkajoelta.
Seuraavaksi on kuvattu reitti Juntusrannan talvikylän maille. Jos pelaajahahmot seuraavat heille neuvottua reittiä jokea pitkin, kohtaavat he alla kuvatut tapahtumat. Hahmot voivat koittaa toki kiertää osan vaikeuksista. Tällöin voit hyödyntää esimerkiksi Kalevalaisia seikkailuja -kirjan kohtaamisia korvessa, improvisoida omia haasteita matkalle kartan kohteiden perusteella tai arpoa Roudan maan kohtaamisia, mikäli käytössäsi on pelimaailman vanhin painos.
Kaksi Yöjokea?
Gogamin julkaisemissa Legendoja & Lohikäärmeitä -seikkailukirjoissa Mustan kilven kantonin pohjoispuolella virtaavalla Yöjoella ja Roudan maan Lapin Yöjoella on samankaltainen nimi, mutta kyseessä on eri maailmat ja eri joet ja eri pelimaailmat. Mikäli haluat hyödyntää eri pelijulkaisijoiden valmisseikkailuja ristiin, voit käyttää seuraavaa pelinsisäistä juonta: Mustan kantonin vesikärmäläiset ovat yrittäneet avata porttia veden elementaalitasolle. Projekti meni melkein maaliin ja tuloksena yksi Yöjoen pudaksista muodosti portin, jossa joenuoma virtaakin toiseen maailmaan Roudan maahan.
Jos kampanjasi sijoittuu Roudan maahan, voit tuoda tällä keinolla Gogamin Hirviökirjan hirviöitä Yöjoen maisemiin. Monet Hirviökirjan olennoista sopivat temaattisesti maailmaan, vaikka niitä ei olekaan suomalaisessa kansanperinteessä kuvattu. Tämä tekee Yöjoen seudusta tavallista vaarallisemman alueen ja voit tehdä helposti hirviökirjan otuksista satunnaistaulukon ja marssittaa honkeloita, suursaukkoja ja vihreää kuulimaa hahmojen riesaksi.
Jos olet pelannut Mustan kilven kantonissa ja Roudan maa on vieraampi, avaa vesikärmäläisten portti hahmoille mahdollisuuden osallistua tähän seikkailuun ja tutustua Roudan maaahan. Tällöin kannattaa antaa sivuhahmojen vähän esitellä maailmaa ja ehkä tarjota joku pudasjärveläinen kalastaja hahmoille oppaaksi. Melkein kaikki seikkailun hirviöt ja olennot sisältyvät L&L:n peruskirjoihin ja puuttuvalle karimöykkärille on pelitiedot mukana. Tässä optiossa hahmoilla on myös luultavasti voimakas motivaatio päästä takaisin kotimaailmaansa, etenkin kun jokivarren ihmiset saattavat suhtautua moniin vieraslajisiin pelaajahahmoihin pelonsekaisella ennakkoluulolla. Yhtä lukuunottamatta kukaan seikkailun sivuhahmoista ei ole eläessään nähnyt koskaan louhelaista tai örkkiä.
Yöjoen talvikylä
Kartan länsipuolella jokivartta ja merenrantaa asuttaa Yöjoen heimo. He palvovat neljän tuulen ja viiden akan lisäksi lohikäärmehahmoista joen jumalaa Loukusaa. Keväisin Loukusa herää unestaan murtaen joen jäät ja tuoden tulvan mukanaan. Sisämaan heimoihin verrattuna Yöjoen väki on avointa kaupankäynnille ja uusille vaikutteille, mutta kiireisiä omien elinkeinojensa kanssa. Hahmoille kerrotaan, että yläjuoksulla on paljon vaaroja ja hirviöitä ja jos sinulla on hirviökirja hallussa, voit ripotella haluamasi määrän huhuja hirviökirjan olennoista, joista täällä on kuultu juttuja ja ehkä joku seudulle harhaillut hirviö kukistettukin. Yöjoelta hahmoille neuvotaan reitti Hukkajoelle seuraavaan tapaan:
”Hukkajoki sijaitsee niin kaukana idässä, että sinne teidän pitää kysyä tietä Pudasjärveltä. Ensin matkaatte Pudasjärvelle ja se on helppoa: seuraatte vain joen pääuomaa sisämaahan. Kun joki ensimmäisen kerran leviää suureksi järvialtaaksi, johon Yöjoki laskee soisen suiston läpi, olette päässeet Pudasjärvelle. Kysykää siellä lisää neuvoja paikallisilta. Jos talvikylä on autio, niin joen haarautuessa Ruumismutkassa valitkaa etelänpuoleinen järvimäinen haaraa eikä joen pohjoispuolista pääuomaa. Pääuoma vie Taivalkosken suuntaan ja siellä elää Loukusan lohikäärme, jonne ette halua. Eteläinen haara vie monen kosken ja mutkan kautta Juntusrannan lapinkylään, jonka mailla Hukkajoki sijaitsee.”
”Neuvon olemaan varovainen: tuolla seudulla on monenlaisia hirviöitä: sihiseviä kyyrmehisiä, tuhkantuoksuisia nokiporoja, kuplassa kelluvia lasimatoja, ihan liian suuria saukkoja ja lisäksi paarmoja, jotka pärisevät kuin hornan kaikki rummut.”
Jos hahmot tarjoavat lahjoja tai ruokaa Yöjoen asukkaille, heitä varoitetaan Vormankosken tomurääkistä: vanhoja rajamerkkejä siirtäneet onnettomat tervanpolttajat kuulemma vapauttivat maan alta lauman tomurääkkiä, jotka nyt piinaavat Vuormankosken seutua. Rääkistä pääsee ohitse, jos niille lahjoittaa hamekangasta ties mitä tarkoitusta varten..
Vuormankoski
Vuormankoski koostuu kolmesta perättäisestä koskiosuudesta, kukin mitaltaan toistasataa metriä ja niiden väliin jää saman mittaiset tyvenemmät kohdat. Koskea vastaan ponnistelu on kovaa työtä ja rannassa on veneen vetopaikka, jonka kautta voi oikaista ensimmäisen kosken ohi. Savimaahan on raivattu ura, johon on kasattu jo valmiiksi jonkun verran pyöreitä rankoja veneiden kiskomisen helpottamiseksi. Vetouran varrella näkyy laavu.
Koskien läpi puskeminen tuottaa soutajille suoraa vahinkoa rasituksesta. Vuormankosken laavulle on pärähtänyt kahdeksan tomurääkän joukko. Ne keräävät kangasta talvea varten rakentaakseen purjekelkan ja ne ovat valmiit päästämään hahmot menemään, jos nämä lahjoittavat rääkille viisi neliösyltä mitä tahansa kangasta. Muussa tapauksessa rääkät lentelevät ensin puiden oksiston suojassa, pommittavat hahmoja oksanpätkillä ja hyökkäävät sitten ilmasta.
Hautasuo
Jokivarren alajuoksun tärkein hautapaikka ovat hautasuon silmäkkeet. Hautasuon vainajat ovat tavallista levottomampia ja tunnistavat oman heimonsa jäsenet. Ulkopuoliset ne tahtovat ajaa pois pyhältä suolta. Hautasuolla liikkuvat hahmot joutuvat epäkuolleiden ahdistelemiksi.
Käytä elävän luurangon tietoja. Niitä kömpii hahmojen kimppuun seitsemän. Yhdellä luurangoista on kaulassaan pronssiriipus, jonka arvo on ainakin 25 kr. Niiden keihäät ovat ruosteisia ja varreltaan tikkuisia.
Naisjärvi
Neljä lasta ja koira yhyttävät hahmot pienten leppäjousiensa kanssa. He ovat olleet ampumassa vesilintuja ja uteliaisuus on saanut viisikon nuuskimaan hahmojen salaisuutta, sillä lapset epäilevät pelaajahahmojen olevan salakähmäisiä roistoja tai liikkuvan täällä ikävissä asioissa. Lapset ovat tuommoisia varhaisteinejä ja tottelevat nimiä Bakku, Riggi, Hakuli ja Nuuvi. Koira on nimeltään Havskiseaibi ja se suojelee muksuja fanaattisesti. Näsäviisaat ja uteliaat pennut nuohoavat hahmojen seurassa tovin matkaa selvittääkseen onko muukalaisista harmia siinä määrin, että hahmoista saattaa vielä olla lapsille harmia. Heillä on aarteenaan vain muutamia ammuttuja sorsia ja kerättyjä villiyrttejä.
Pudasjärven talvikylä
Pudas merkitsee joen uomaan kasvanutta ylimääräistä mutkaa, joka koukkaa pidemmän mutkan luoden joen varrelle joenuoman muotoisen pitkulaisen saaren. Pudasjärven lapinkylän mailla joki kiemurtelee ja kaivaa lukuisia pudaksia ja hitaammin virtaavia pidempiä sivuhaaroja. Ne ovat hyviä paikkoja kalastamiseen ja jokivarteen onkin pystytetty useita lapinpatoja. Tyypillinen lapinpato on noin 40 metrinen kivistä koottu kapea pato, jossa on aukko virtausta varten. Aukko toimii kalojen kulkureittinä, mutta tarpeeksi kapeana sellaisena, jotta kalastajilla olisi hyvät mahdollisuudet kerätä kapeasta aukosta vaelluskaloja erilaisilla pyyntimenetelmillä.
Pudasjärveläiset ovat hajaantuneet kalastamaan, linnustamaan ja keräämään kasveja pitkin jokivartta. Vain yksi perhe elää kesäaikaan talvikylällä. Perheen vanhemmat Lämpsä ja Kopra lapsineen ovat rauhaarakastava perhe, joka tarjoaa kulkijoille yöpaikkaa naapuriensa tyhjissä turvekammeissa ja vuohenputkesta ja sorsasta valmistettua pataruokaa. Hahmot saavat pyytäessä reittiohjeet Jongunjärvelle, joka on oikeassa suunnassa hahmojen matkan päähän nähden. Loput siidasta ovat muuttaneet Naisjärvelle, Jongunjärvelle tai Yöjoen yläjuoksulle Sotkavaaran suuntaan syrjään seikkailijoiden reitiltä. Pudasjärveläiset suhtautuvat ennakkoluuloisesti juntusrantalaisiin, joiden elämäntapa on erilainen ja perustuu pitkälti poronhoitoon. Pudasjärvellä tiedetään, että yläjuoksun väki on ajautunut vaikeuksiin, mutta he suurimmaksi osaksi mieluummin ummistavat silmänsä, sillä eivät tahdo vaikeuksien leviävän omalle tontilleen.
Pudasjärveläiset ovat ennen muuta köyhää kansaa. Heidän elämäntapansa perustuu ennen muuta kalastukseen ja varsinkin lohisaaliiseen ja heidän veneensä ovat tarkoituksenmukaisia ja ketteriä, mutta muuten he vaikuttavat köyhiltä jopa turjalaisten mittapuulla.
Jongunjärvi
Melkein 50 henkeä eli puolet Pudasjärvestä kalastaa Jongunjärven rannoilla kesäkaudella. Täällä hahmojen on helppo saada lisää matkaohjeita Hukkajoelle, mikäli he kohtelevat paikallisia hyvien tapojen mukaan. Jos joudut improvisoimaan jonkun asukkaan, hänen nimensä voi olla Hirvas tai Hakuli. Asukkaista rikkain, vanhin tai komein eli Jongu, Nuuvi tai Tuisku voi kertoa lisää reittiohjeita, mikäli hahmot kyselevät reittiä Hukkajoelle:
”Järven kaakkoispäähän laskee Korpijoki, jota teidän tulee seurata itään. Melkein päivämatkan päässä, vähän ennen kuin Korpijoki laajenee järveksi, laskee siihen kahden jyrkän vaaran välistä toinen joki. Sitä seurailemalla pääsette Puhosjärvelle, jonka rannalla on Juntusrannan talvikylä. Mutta älkää menkö sinne, sillä Hukkajoelle päästäksenne joudutte seuraamaan Korpijoen pääuomaa. Joessa on neljä järviallasta, joista kaikista haette kaakkoispäädystä virran. Neljäs on nimeltään Suolijärvi ja sen jälkeen joki haarautuu. Ottakaa nyt kuohuvampi itähaara kaakkoisen sijaan. Tuosta haarasta on enää päivänmatka tai vähemmänkin latvavesille, joista kauimmainen on Hukkajoki.”
Korpijoki
Jongunjärven ja Jaurakan välillä kiemurteleva joki muodostaa rajan Pudasjärven ja Juntusrannan talvikylien metsästysmaille. Korpijoen alue on asumatonta sankkaa kuusikkoa ja joessa on kaksi koskea. Puolimatkassa jokea tyypillisesti 100 metrinen uoma leviää jopa 400 metrin levyiseksi järvimäiseksi altaaksi. Joen varrella näkyy muutamia tervahautoja ja yhdestä vanhasta tervahaudasta erottuu vanhan turvekammin hahmo. Paikka vaikuttaa oivalliselta leiriytymistä varten.
Sitä se ei ole. Turvekammissa makaa muumioituneen Kumman jäännökset. Kumma oli aikanaan pelätty lentonoita, jota hänen omaisensa eivät uskaltaneet haudata, sillä Kumma oli laatinut kotipihansa niin täyteen kirouksia, ettei kukaan uskaltautunut sisälle. Kiroukset ovat murtuneet Kumman kuoltua, mutta hänen muumionsa hyökkää kenen tahansa kotaa lähestyvän kimppuun. Kodasta on mahdollista löytää neljä kuikannokkanuolta (L&L säännöillä +1 nuolia).
Juntusrannan lapinkylä
Juntusrannan lapinkylä elää porotauloudesta. Tavallisina vuosina he jutaavat porolaumojensa mukana lenkin, joka lähtee talvella Puhosjärven rannalta ja kulkee kesäksi Kiantajärvelle (kartan itälaidan takana), jonne orjuuttajilta selvinneet juntusrantalaiset ovat tällä haavaa paenneet.
Täällä Hahmot yhyttää Aiki Jaurakka. Hän on Juntusrannan lapinkylästä ja onnistunut pakenemaan orjuuttajilta. Aiki on piileskellyt metsissä, syönyt mustikoita ja pikkuriistaa. Hän on palannut tyhjentyneelle talvikylälle ja pystyy kertomaan hahmoille paljon siitä, mitä Juntusrannassa on tapahtunut. Aiki kaipaa ennen muuta apua. Hänen sukunsa ja ystävänsä ovat päätyneet Enson orjiksi Hukkajoelle ja Aiki on turhaan koittanut suostutella Pudasjärven kylää auttamaan. Pelaajahahmoissa hän näkee epätoivoisen mahdollisuuden pelastaa sukunsa ja heittää havuja Stora-Enson ladulle.
Puolet Juntusrannan talvikylän väestä on vangittu orjiksi ja orjuuttajien päällikkö on viikinki nimeltä Stora-Enso. Toinen puoli on paennut heimon kesämaille kauemmas itään. Ensolla on mukanaan muutama synkkäilmeinen kumppani, joista yhdellä on pimeässä hohtavat punaiset silmät.
Jaurakka
Kupsonvaaran ja Turpeisenvaaran jylhien mäkien väliin jäävä Jaurakkajärvi on puolisen kilometriä leveä ja pari kilometriä pitkä tyynempi leventymä Yöjoessa. Hahmojen seurue kuulee rannalta pehmeän baritoniäänen, joka laulaa Hopeista kuuta.
Seudulla elää heimostaan karkotettu Pikkuhukkanen, Pudasjärveltä kotoisin oleva laulaja ja soittoniekka, joka muuttui ihmissudeksi. Pikkuhukkasesta ei kuitenkaan tullut verenjanoista petoa, vaan hän saavutti musiikillisilla kyvyillään suuren suosion Maukunsuon ja Olvassuon susilaumoissa. Pikkuhukkanen on kiinnostunut uusista lauluista ja hän on valmis menemään aika pitkälle oppiakseen niitä. Pikkuhukkanen on varsin mukava muusikko, mutta suuttuessaan hänestä paljastuvat kaikki ihmissuden kenkut puolet.
Akonjärvi
Joen etelärannalla avautuvat luotaantyöntävät suot ja pohjoispuolelle joesta erkaantuu järviallas sameine vesineen. Suoalueella kuljeskelee kolme koukoa, jotka saavat vainun kulkijoiden veneestä ja seuraavat heitä maata myöten. Akonjärven itäpäässä joki kapenee vain 40 metriä leveäksi uomaksi, jossa joen yli on kaatunut konkelolle pitkä petäjä. Koukot juoksevat petäjänrunkoa pitkin joen ylle käyttäen kaatunutta puuta improvisoituna siltana ja yrittävät hypätä veneeseen syödäkseen seikkailijat.
Satasormi
Satasormen vaara on merkkipaikka lähikylien turjalaisten tarustossa. Kerrotaan, että kauan sitten luolakarhun emuu Oksi ja metsästyksenjumala Leib-Olmai painivat ja Leib-Olmai kaatoi suuren karhun maahan. Hän jätti kuitenkin väsyneenä peijaiset pitämättä eikä luolakarhun emuu enää syntynyt uudelleen. Siitä pitäen Leib-Olmai vannotti turjalaisille, että aina karhun kaatamisen jälkeen tulee lausua henkiinheräämisen ja lepytyksen riitit, sillä suuren karhun kaaduttua jäi vain pieniä karhuja. Paikka, johon luolakarhun emuu kuoli tunnetaa Jumalanhautana ja kyseinen vajoama sijaitsee Satasormen vaaran rinteessä.
Satasormen rinteillä kulkee yhä epäkuolleita luolakarhuja. Ellei joku hahmoista kuulu luolakarhun klaaniin, hyökkää kaksi sellaista kimppuun. Jos hahmot jatkavat Jumalanhaudan tonkimista, lisää kummituskarhuja kömpii kuopasta. Luolakarhun hampaasta voi valmistaa amuletin, joka antaa +1 hahmon voimaan.
Epäkuollut luolakarhu
Puolustus 11, osumapisteet 84, sitkeyspelastus +7, viisauspelastus +1. Immuuni myrkylle. Zombin tavoin voi heittää pelastusheiton vaikeudella 5+vahinko aina kun osumapisteet tippuvat nollaan. Jos onnistuu, osumapisteet nousevat takaisin yhteen. Hyökkää kahdella kouralla (+7, v n8+5) ja puremalla (+7, v2n6+5).
Suolijärvi
Suolijärvi on saanut nimensä karimöykkäristä, jolla on tapana jättää uhriensa suolet syömättä ja jättää ne kellumaan pitkin järven selkää kalojen ja lintujen näykittäväksi. Järveä ylittävät kulkijat joutuvat kohtaamaan karimöykkärin. Se on tavallista kiukkuisemmalla päällä, sillä se yritti hyökätä Stora-Enson veneeseen ja sai siinä kahakassa pahasti kynsilleen.
Karimöykkäri
Keskikokoinen humanoidi, Puolustus 12 Osumapisteet 22 (4n8+4) Nopeus 12 metriä, uiden 16 metriä
VOI 13 (+1) KET 11 (+0) SIT 12 (+1) ÄLY 12 (+1) VII 13 (+1) KAR 9 (–1)
Aistit pimeänäkö 48 metriä, vakiotarkkaavaisuus 11 Haaste 1/2 (100) Toiminnot monihyökkäys purema ja räpylä. Räpylä +3 osumiseen, 3 (n4 + 1) murskausvahinkoa. Purema +3, pistovahinko n4+1. Etu lähitaisteluhyökkäyksiin haavoittuneita kohteita vastaan. Voi käskeä haukia.
Naamanka
Vääräpölly ja Nuti ovat metsänpeikkoja, jotka ovat ratsastaneet tänne hukillansa. Niillä on mukana myös kolmas hukka, edellisen hukkaparin pentu, joka vielä harjoittelee pyyntitaitojaan. Vääräpölly ja Nuti ovat tiedustelijoita, jotka kulkevat etsimässä ryöstökohteita seuraavaa talvea silmälläpitäen. Elleivät pelaajahahmot liiku erittäin huomaamattamasti, laittaa metsänpeikkokaksikko heidät seurantaan ja hiiviskelee hahmojen perässä tuumien kannattaisiko tämä seurue nitistää tai ryöstää yöllä. Heillä on aarteenaan vain annosi myrkkyä.
Julman Ölkyn peikkometsä
Julma Ölkky on yksi pelottavimpia Hiitolan peikkometsistä ja se laajenee Yöijärven ja Inijärven väliselle alueelle suuriksi synkiksi korviksi ja louhikkoisiksi kallioiksi, joilla vuorenpeikot pesivät. Mikäli hahmot lähtevät kulkemaan Julman Ölkyn suuntaan, on heillä huomattava mahdollisuus törmätä vuorenpeikkoihin tai niiden jälkiin. Pelkästään tähän suuntaan liikkuvat kohtaavat heti rajamailla Vaiviottaren ja Panulan neidin, kaksi nälkäistä luolapeikkoa. Kummallakin on kaunis kuolleilla kyillä punottu kampaus, kammotavan hajuinen hengitys ja mielenkiinto ihmislihaa kohtaan. Siinä missä Panulan neiti on nuori hepsankeikka, on Vaiviotar kokenut miehensyöjä ja tuntee eränkävijöiden metkut. Jos hahmot jatkavat vielä samaan suuntaan, hyökkää heidän leiriinsä seuraavana yönä kahdeksan peikkolaista.
Hukkajoki
Hukkajoki on matala virta, jonka poikki voi vaikka kahlata. Vaikka se ei ole Roudan maan rikkain raakkujoki, on sieltä erittäin helppo kerätä raakkuja joen mataluuden tähden. Jokivarteen on rakennettu kesäkylä, jonka asukkaat työskentelevät päivisin joella keräten helmisimpukoita joen pohjasta ja avaten niitä. Simpukat keitetään ruoaksi ja helmet kerätään lukolliseen lippaaseen, jota joku konnanelikosta pitää tuolinsa alla samalla kun vahtii työntekoa.
Tarinan konnat
Stora Enso on kylmäsilmäinen viikinkisoturi, joka komentaa orjiksi pakotettuja turjalaisia Hukkajoella. Hän pitää rengaspaitaa arjessakin ja sortaa paikallisia vailla tunnonvaivoja rikastuakseen helmikaupalla ja palatakseen vuoden tai parin päästä kotiinsa rikkaana miehenä sitten kun Hukkajoki on rosvottu tyhjiin. Stora Ensolla on apulaisinaan eränkävijäaviopari Kolkko ja Leuto, jotka ovat kumpikin pelaajahahmojen veroisia samoojia ja kovettuneet monessa liemessä. He ovat mukana palkkasotureina eikä kummallakaan ole kiinnostusta todella vaarantaa henkeään tämän projektin parissa, mikäli homma leviää. Porukan neljäs jäsen Uupuhuu on pöllönkasvoinen sulkava ja entinen jokirosvo, joka saapui alueelle Pudaksen taikaportin kautta ja tunnisti Ensossa heti menestyvän rosvopäällikön piirteet. Jos pelisysteemisi ei tue sulkavia, hän voi olla pöllön luontoa lainannut jokirosvo. Uupuhuu on rosvo ja ylpeä taustastaan ja rosvontaidoistaan ja hänestä on vaikea päästä eroon muuten kuin väkisin. Toisaalta Uupuhuun uskollisuus Stora Ensoa kohtaan voi rakoilla, jos hahmot ottavat tarpeeksi kovan rosvopäällikön roolin itse.
Raakkuraatajat
Juntusrannan asukkaista ainakin Loksa, Loso, Lippa, Leino, Riiko ja Sivakka ovat konnien painostamina pakkotyössä tai panttivankeina. On näitä työläisiä enemmänkin, mutta ehkä näillä erisnimillä selvitään. He eivät ole taistelijoita ja pelkäävät Uupuhuun outoutta ja Stora-Enson väkivahvuutta ja asekykyjä. Lannistuneet pakkotyöläiset lähinnä toivovat, että he pääsisivät vapaiksi syksyn tullen ja roistot palaisivat sinne mistä tulivatkin.
Raakkuhaltija
Jos Hukkajoen raakut pelastuvat, ilmaantuu raakkuhaltija Rönkkelis, joka tarjoaa hahmoille yllätyspalkinnon sukukuntansa pelastamisesta. Raakkuhaltija näyttää itsekin raakulta, mitä nyt tavanomaista suuremmalta ja puheliaammalta. Palkinnoksi hahmot saavat simpukanmuotoisen kaukokielen, jolle voi huutaa hädässä kerran päivässä ja simpukkapuhelimesta kuuluu jonkinlainen neuvo hätään.
Julkaistu 7.1.2025
