Tällä kertaa seikkaillaan kaukaisessa Romentolassa Vuolteen lapinkylän maisemissa. Seikkailu on suunnattu ensi sijassa kalevalaisille hahmoille ja kokonaan turjalaisista hahmoista koostuvan seurueen kanssa pelinjohtaja joutunee muuttamaan asetelmaa.
Janotun pulma
Viisi vuotta sitten erämiesten joukko kaukaa Kasalan suunnalta teki metsästysretken Kälviänjoelle saakka. He kohtasivat paikallisia turjalaisia ja määräsivät nämä maksamaan veroturkiksia. Kohtaaminen ei ollut Vuolteen turjalaisten mieleen ja nämä lupailivat toisilleen, että seuraavalla kerralla Kalevalan pakkoveroihin ei enää suostuttaisi.
Tuolla ensimmäisellä matkallaan Janottu tuli hukanneeksi hopeasormuksensa. Hän oli saanut äidiltään arvokkaan sormuksen, joka kierähti sormesta yöpaikkana käytetyn turvekodan lattialankkujen väliin. Tuolloin vielä nuorena juippina matkaan lähtenyt Janottu ei kehdannut penkoa sormusta lattianraosta tai rohjennut myöntää kadottaneensa sormuksen ja niinpä hän purki harmiaan käyttäytymällä lapinretkellä rämäpäisesti ja röyhkeästi ja keräten ahneesti turkiksia kompensoidakseen menetystään. Viime talvena Janotun äitimuori kuoli, mutta ennen kuolemaansa hän paljasti hopeasormuksen salaiset käskysanat. Kyse nimittäin on taikasormuksesta, jolla hallitaan kavetta, ilman hengetärtä. Tuo kave tottelee sormuksen käyttäjää ja auttaa häntä erilaisissa askareissa (L&L:n pelaajat voivat soveltaa djinnisormusta).
Janottu ei myöntänyt äidilleen hukanneensa sormuksen, mutta hän on varma sormuksen sijainnista ja aikoo hakea aarteen takaisin. Janottu on kasvanut vuosien aikana aikamieheksi, mutta hän tietää, ettei kukaan Vuolteen mailla kaipaa häntä ja hänen muistonsa on melkoisen musta rannikon lappalaisten mielissä. Janottu palkkaa pelaajahahmot mukaansa selvitäkseen ehjänä Kälviälle ja takaisin. Hän muistaa tarkasti sen kesäkodan, jonne aarteensa tiputti ja on nyt valmis purkamaan vaikka koko lattian taikasormuksen saadakseen, mutta pelkää että Kälviällä voi käydä kalpaten, jos hän lähtee varomatta matkaan.
Janottu on yksioikoinen ja vihjeetön junkkari. Hän on jonkinmoinen miekkamies ja eränkävijä ja saanut hyväksyntää kaltaistensa joukossa. Hän on ehtinyt kyllästyä rehelliseen työntekoon ja kehittää itselleen pakkomielteen taikasormuksesta, jonka laadun hän mieluummin salaa hahmoilta. Jos tämä salailu tuntuu liian epäreilulta pelaajia kohtaan, niin pahaksi onnekseen Janottu saattaa puhua unissaan ja niissä hän kaipaa aarrettaan.
Vuolteen lapinkylä
Vuolteen turjalainen talvikylä sijaitsee Kälviänjoen maisemissa. Vuolle on tavanomainen lapinkylä, jonka väki elää kalastaen, keräillen ja metsästäen. Seutu on tunnettu hyvistä hiihtäjistään ja suksenveistäjistään. Lampaankasvatus on tavallista ja Kälviänjoen rantaheinikot muodostavatkin ravinnonlähteen talvikylän lampaille ja heinän kerääminen talveksi on yksi talvikylän suuria heinäkuun urakoita.
Vuolteen kylässä asuu noin sata henkeä, mutta kesäaikaan kylä elää hajallaan laajalla alueelle Korpilahdenojan ja Viirretjoen rajaamalle alueelle, joka ulottuu kaakossa aina Ullavanjärvelle saakka. Talvikylän merkittävin henkilö on noita Jylhä (hänet hahmot ovat ehkä tavanneet seikkailussa Hiidensalon tytär). Vuolteen asukkailla on kurjia muistoja lantalaisista ja Janotusta erityisesti. Jatkuva murhe siidassa on metsästysmaiden niukkuus, sillä naapurilapinkylät Kannus, Rimmi ja Himanka ovat puristaneet Vuolteen asukkaat ahtaille pyyntimaille eikä kylän mailla ole samanlaista suurta jokivartta maillaan kuin naapureilla vaan ainoastaan useampia pienempiä jokia.
Matka Kälviänjoelle
Kesäaikaan pitkän matkan tekeminen on paljon helpompaa vesitse kuin hiihtäminen tai reellä kulkeminen. Matkaa on miltei 280 km, mikä olisi talvikeleillä melkoinen haaste lämmön ja ravinnon puolesta. Kesällä turvekota, johon Janottu hukkasi sormuksensa on todennäköisesti käytössä, mutta Janottu luottaa löytävänsä kadonneen sormuksen kyllä tunnissa tai kahdessa ja saavansa jotenkin tilaisuuden purkaa kodan lattia. Jos hän saa sormuksen käsiinsä, hän voi käyttää sen voimia päästäkseen pälkähästä.
On pelinjohtajasta kiinni, haluatko pelauttaa kymmenen päivän kulkumatkan Kasalasta Kälviälle vai pikakelata sen. Jos haluat lisätä matkaan tapahtumia, voivat hahmot kohdata Merenkurkussa uimassa olevan jättiläisen tai Oravaisen seudulla rantautuessaan mierolaisjoukon, joka vaatii rahallista korvausta metsästysmaidensa poikki kulkemisesta. Muussa tapauksessa ensimmäinen kohtaaminen osuu Käräjäluodolle, jonka kohdalla Janotun mukaan tulee parkkeerata purret ja siirtyä maihin.
Käräjäluoto
Melko mitättömällä saarella on muutamia kalastajien ja hylkeenpyytäjien kesämajoja, jotka tavallisista turvekodista poiketen ovat osittain kiviseinäisiä: niissä on kylmämuuratut kyynärän korkuiset kiviseinät, joiden päälle on rakennettu puista kodan kattorakenne, mikä puolestaan on päällystetty kaisloilla. Asumukset näyttävät eksoottisilta ja Janottu on epäilee, että matkalaiset ovat perillä Vuolteen takamailla. Hän haluaisi mieluusti varmistaa sen ja kysyä paikallisilta, ollaanko lähellä Vuolteen lapinkylän mailla: rannat ovat Romentolassa niin kovin samannäköisiä. Janottu kyselee myös helpointa reittiä Vuolteen kesäkylään Kuurnakankaalla.
Paikalliset kalastajat ja hylkeenpyytäjät eivät osaa kieltääkään, mutta hahmot voivat nähdä, etteivät he varsinaisesti ilahdu, vaan monen kasvot punehtuvat peitellystä vihasta. Kalastajia on vain kourallinen ja he pitäytyvät kuitenkin suuttumasta. Sen verran he kuitenkin päättävät heittää kapuloita rattaisiin, että neuvovat Janotulle väärän oikotien: Kuurnakankaalle pääsee lyhyempää reittiä oikaisemalla Lohtajanjokea pitkin. Se on tietenkin paha neuvo, mutta tätä voi olla vaikea etukäteen arvata.
Lohtajanjoen oikopolku
Lohtajanjoenvartta pitkin kulkee etenkin alkumatkasta helppokulkuinen polku ja rannassa on selkeänä maamerkkinä mahtava jatulintarha. Helppo alku muuttuu pian irvistelyksi, kun polku kapenee, sääsket lisääntyvät ja polku paljastuu lopulta epäkuolleen hirven uurtamaksi reitiksi, joka päättyy keskelle vaikeakulkuisia soita. Haiseva hirvenraato suhtautuu epäkuolleella vihalla lähestyviin hahmoihin ja sen voi sekoittaa helposti hiidenhirveen. Tästä vastustajasta on kuitenkin mahdoton kerätä trofeeta talteen.
Kälviänjoen polku
Mikäli hahmot eivät noudata neuvoa, on tie Kuurnakankaalle helpompi. Matkalla elämää haittaa lähinnä Kälviän kärhämöivä hurmekärppä, joka hyppää kuusenoksalta satunnaisen hahmon niskaan imeäkseen tältä veret. Vaikka kärppä on raivokas ja taistelee kuolemaan saakka, se ei ehkä silti ole vastustajana sieltä painavimmasta päästä.
Kuurnakangas
Soiden keskeltä nousee hiukan mäkisempi metsämaa, jossa osa Vuolteen väestä asuu kesäisin turvekodissaan. Kuurnakankaalla sijaitsee asuinpaikan lisäksi Hautakankaan massiivinen kivilatomus, joka toimii megaliittisena kalenterina. Pari nuolenkantamaa etelään kohoaa seitsemän kivikautista hautaröykkiötä, joiden luona lymyily on vaarallista niiden luona liikkuvien kummitusten takia.
Janottu ei haluaisi tiedustella tilannetta tai tutkia olosuhteita, vaan marssia suoraan asutuksen luo ja vaatia paikallisia ulos yhdestä kodasta, koska hän hukkasi sinne jotakin pientä. Jos hahmot suostuttelevat hänet odottamaan, on heillä mahdollisuus saada kokonaiskuva asutuksesta sen sijaan että he vain törmäävät sisälle. Toisaalta kivikasojen luona piileskely voi houkutella niiden haamut haittaamaan piileskelemistä.
Muutamassa kesäkodassa asustaa lapinperhe: pariskunta Luohta-Nilla ja Dulvi kahden lapsensa kanssa sekä Dulvin veli Miehkki. Aikuiset turjalaiset muistavat Janotun hyvin eivätkä he muistele tätä hyvällä. Janottu tunki silloin seurueineen lapinkotiin nukkumaan ja pakotti asukkaat yöpymään liiterissään. Muutenkin joukko vei parhaat turkikset veroina ja käyttäytyi öykkäröiden. Luohta-Nilla, Dulvi ja Miehkki ovat kaikki kasvaneet noista päivistä ja heistä on tullut riskejä ja vahvoja metsästäjiä, jotka eivät omien vanhempiensa tapaan haluaisi niiata etelän vetelyksille.
Turjalaiset eivät tahdo päästää muukalaisia tällä kertaa edes kotaansa. Dulvi on laatinut juuri sellaisia intiimejä suojaloitsuja ja lumouksia kotaan, ettei hän todellakaan tahdo ketään ulkopuolisia kotiinsa. Kolmikko kokee lisäksi olevansa heimonsa seidan pyhällä maalla ja sitä kautta seidan suojeluksessa, mikä saa heidät luottamaan vahvasti onneensa ja taikuuteensa. Miehkki on muista turjalaisista poiketen harjoitellut miekan käyttöä ja koko trio on valmis manaamaan itselleen karhun voimat, jos taistelu alkaa. Lisäksi Dulvi voi kutsua Hautakankaan kummitukset suojelemaan kotakansaa, mikäli verta vuodatetaan siidan pihassa, eivätkä pelaajahahmot ole ehtineet tuhota kummituksia.
Taikasormus on yhä paikallaan kodan lattialautojen välissä. Sen poimimiseen tarvitaan suunnilleen tunnin purku-urakka, sorminäppäryyttä, pinsetit tai lapsen käsi. Dulvin ja Luohta-Nillan lapset pelkäävät muukalaisia eivätkä ymmärrä sanaakaan kalevalan kieltä, joten heidän suostuttelemisensa noukkimaan sormus ei ole läpihuutojuttu.
Jos Janottu uhkaa joutua hankalaan tilanteeseen, hän pyrkii saamaan taikasormuksen keinolla millä hyvänsä. Sitten hän kutsuu ilman hengen kantamaan itsensä tuulen mukana kotiin. Tällöin on riski, että pelaajahahmot jäävät keskenään lepyttelemään vihaisia turjalaisia. Vaikka Kälviällä ei kävisikään mitään, heiltä menee vähintään kymmenen päivää päästä takaisin Kasalaan ja siinä vaiheessa Janottu saattaa olla lähtenyt taikasormuksineen jo Lietoon tai Rikalaan humputtelemaan.
Julkaistu 2.2.2024
