Roudan maahan ilmestyi marraskuun alussa 2024 toinen seikkailukokoelma. Se kantaa nimeä Kalevalaisia seikkailuja ja pitää sisällään 11 seikkailua ja muuta lisämateriaalia peliin yhteensä 150 sivun voimalla. Siinä missä Kultaneidon runo ja muita seikkailuja oli kokoelma Legendoja & Lohikäärmeitä pelin säännöille tehtyjä Roudan maa -seikkailuja, jotka ovat yhteensopivia Roudan maan säännöille, on asetelma tässä kokoelmassa päinvastoin. Seikkailut on kirjoitettu ensi sijassa Roudan maahan, mutta mukana on tiivistelmä niiden pelauttamisesta L&L:n säännöillä. Kalevalaisia seikkailuja on samalla Efemeros-roolipelilehden kolmosnumero, vaikka lehdestä puhuminen on tässä tapauksessa harhaanjohtavaa ihan silkan sivumäärän takia. Kirja ei ole pelkästään omaa käsialaani, vaan Sami Koposella on ollut suuri merkitys teoksen tuottamisessa, kokoamisessa ja toimittamisessa. Kalevalaisia seikkailuja on tarkoitettu apuoppaaksi Roudan maan pelaamiselle ja lisäksi se tarjoaa laajalti valmiita seikkailuja peliä varten sekä 30 satunnaista kohtaamista tai miniseikkailun alkua erämaassa.
Kalevalaisia seikkailuja sisältää omien kirjoitusteni lisäksi neljä seikkailua muilta kirjoittajilta. Erkka Leppäsen ja Nestori Lehtosen Ruhtinaan aika on dramaattinen ja reaktiivinen seikkailu, jossa frankkiritari hoveineen sotkee Suomen politiikan tuomalla rannikolle uuden mahtitekijän. Johannes Kellomäen Lastuja lainehilla vie seikkailun Karjalan ja Hämeen rajalle, jossa kolmen ihmisyhteisön tavoitteet ja elämä menevät ristiin ja pelaajahahmot joutuvat valitsemaan puolensa kiistassa, joka uhkaa laajeta monipolviseksi verivihaksi. Petteri Hannilan Karhunkaatajat on aloitteleville hahmoille kirjoitettu seikkailu kurjasta mutta taikuuden maustamasta metsästysretkestä ja Sami Koposen Joenmutkan vuodet seurailee kyläuyhteisön elämää, jossa hahmojen vastuulle nousee kylän menestys. Jokainen näistä seikkailuista myös syventää Roudan maata paljastaen maailmasta jotain uutta.
Omista seikkailuistani Turjalaismarjatan veri on tuttu blogin lukijoille. Se on erämaavaellus uusille metsästysmaille, mutta sillä käänteellä, että mukana kulkee koko heimo. Kultaneidon runon toinen laulu on julkaistu aikanaan Roolipelaaja lehdessä. Siinä missä Kultaneidon runo -seikkailukokoelmassa hahmot kuljettavat väärennöstä Ilmarisen kultaneidosta, on tämän seikkailun polttopisteessä aito asia. Seikkailu perustuu runon seuraamiseen ja aarteenetsintään ja se on yksi omia suosikkejani. Hiidensalon tytär on seikkailuna ollut aikanaan netissä, mutta sivusto on poistunut jo kauan sitten ja kokoelmassa julkaistua versiota on kirjoitettu reilusti uudelleen ja sen sivuhahmoille on luotu selvemmät agendat.
Kolmen uudelleenjulkaisun jälkeen loput neljä edustavat ennen julkaisematonta materiaalia. Ahdin runokemut ja Limingan linna ovat kumpikin ennen julkaisemattomia Ropecon-pelejä. Kumpikin peli keskittyy epätavalliseen paikkaan, ensimmäinen Ahdin valtakuntaan Päijänteen alle ja toinen yhteen Kalevanpoikien kivilinnoista. Kaiken toivon loppu on kokoelman eeppisin seikkailu, sillä siinä hahmojen tehtävä on pelastaa yksi turjalaisten jumalista ansasta Tuonelasta. Metsä vastaa puolestaan sijoittuu haltiamaille ja siinä yleensä sävyisä Tapiolan kansa ottaakin vihaisen asenteen karjalaisia kohtaan ja pelaajahahmot joutuvat ratkomaan ongelmaa.
Kalevalaisia seikkailuja on ollut työstön alla vuosia, paljon pidempään kuin sen edelle julkaisujonossa kiilannut Kultaneidon runo ja muita seikkailuja. Kokoelman kantavina ideoina oli toisaalta maantieteellinne laajuus seikkailujen sijoittuessa eri puolille Roudan maata. Vielä tärkeämpää oli kuitenkin seikkailujen rakenteellinen erilaisuus. Tavoitteena oli tarjota toisaalta henkilövetoisia, toisaalta tiukasti paikkaan sidottuja seikkailuja ja sisällyttää mukaan niin maanläheisiä kuin eeppisiäkin tarinoita.
Seikkailujen lisäksi kokoelma sisältää satunnaisia kohtaamisia, sääntöjen selvitystä ja nopilla arvottavat kykylistat nopeuttamaan hahmonluontia. Mutta jotta tämä ei menisi pelkäksi tiedottamiseksii, tarjotaan loppuun lukeneille vielä bonus: Susimäen luolat -miniseikkailu!
Susimäen luolat
Seikkailu sijoittuu Suvaksen talvikylän maille. Suvas on turjlainen talvikylä Kallaveden itäisellä rannalla, lähellä Kaavin talvikylää ja Syvähiekan hirviö -seikkailun haltiametsiä. Suvaksen asukkaat elävät ensi sijassa sisävesikalastuksesta, jota tuetaan lampaanhoidolla, keräilyllä ja metsästyksellä. Talvikylällä asuu ehkä 80 henkeä ja kesäaikaan väki elää perheittäin pitkin vesiä.
Noin neljä kilometriä talvikylältä olevaan pieneen luolaan on pesiytynyt pieni joukko koirankuonolaisia. Ne ovat vältelleet kylän metsästäjiä, mutta niiden persous ihmislihalle on saanut ne nappaamaan mustikkaretkellä olleen vanhuksen ja toisaalta Ulappalan luontoa liikaa lainannut kylän nuorukainen Beanamiella juoksi syksyllä koirankuonolaisten matkaan. Napattu vanhus saattaa olla luolassa vankina tai kauan sitten syöty riippuen kuinka groteskista pelistä pidätte. Pelinjohtaja voi suunnitella luolan kartan helposti itse, sillä siellä on vain neljä kammiota, joihin johtaa kolme erillistä sisäänkäyntiä. Kammioiden välillä voi kulkea lyhyitä käytäviä.
Luola sijaitsee matalalla ja metsäisellä kummulla, jonka huippu on hieman notkolla ja soistunut. Pohjoisrinteessä olevassa luolassa on kolme erillistä sisäänkäyntiä, joista viimeisin on liian ahdas täysikasvuisille ihmisille mutta kyllin tilava, jotta sudet voivat kulkea siitä ulos ja sisään. Koirankuonolaisilla on neljän puolivillin suden pesue vahteinaan varoittamassa murinalla ja ulvonnalla, mikäli ihmiset tulevat lymypaikan luokse. Sudet viettävät aikaa ulkona ja luolaa lähestyvät joutuvat kohtaamaan ne ensimmäisenä.
Koirankuonolaisia on kaksi pariskuntaa ja lisäksi yksi pentu. Pentu nimeltä Vuhlavi pakenee uhkan sattuessa aarrehuoneeseen. Se on samalla tavalla suloinen kuin pelokkaat koiranpennut, mutta kasvaa nopeasti täysikasvuiseksi koirankuonolaiseksi.
Beanamiella katosi Suvaksen kylältä viime syksynä. Hän on koiranluonnon lainaaja ja ihmiseksi perin koiramainen. Beanamiellaa otti päähän huono kohtelu heimossa ja hän vohki noidan rummun ja lähti seuraamaan koirankuonolaisten hajujälkiä. Koirankuonolaiset adoptoivat hänet osaksi perhettään, koska Beanamiella vaikutti niiden kuonoon koirankuonolaisen pennulta. Ystävällisesti kohdeltuna Beanamiella saattaa katua yöjuoksuaan ja pyytää paluuta kotikylään. Ikävästi kohdeltuna hän taistelee koirankuonolaisten rinnalla kuin vesikauhuinen rakki.
Aarrehuoneessa on koirankuonolaisten maallinen omaisuus: niukasti varastoitua ruokaa ja ylimääräisiä vaatteita, muutamia nuolia, jousi ja kirottu noitarumpu. Suvaksen noita sai sen vaihdossa Vuörkan noidalta ja on ensin harmitellut vaihtokauppaa ja sitten rummun katoamista.. Noitarumpu antaa voimistaa loitsujen vaikutusta (RM: +6 loitsukykyyn, L&L: +2 loitsun pelastusheittojen vaikeuteen ja hyökkäysbonukseen loitsulla, sivuvaikutuksena loitsija menettää aina aloitteen kierroksella jolla loitsii rummun säestyksellä ja heitä lisäksi ylimääräinen sivuvaikutus oheisesta taulukosta: Temppeliritaria ja paladiinia lukuunottamatta kaikki taikovat hahmot voivat käyttää rumpua. Temppeliritareista vain akkajumalten tai neljän tuulen seuraajat voivat hyödyntää rummun voimia.
n12, kirotun rummun sivuvaikutus
Loitsu herättää lisäksi yhden satunnaisen elävän ruumiin (luuranko/zombi), jos sellainen on tarjolla viiden virstan säteellä.
Loitsija haavoittuu itse lievästi.
Loitsija näkee hetken ajan Tuonelan lasimäelle ja kauhistuu lyhyeksi aikaa.
Loitsijan kynnet mustuvat ja niiden paraneminen vie n6 kuukautta. Ei pelillisiä sivuvaikutuksia.
Loitsijan silmät hohtavat seuraavan n12 minuutin ajan sisäistä valoa. Hän on häikäistynyt ja kärsii -3 kaikkiin osumaheittoihinsa.
Loitsijan ihon pinnassa olevat laskimot sinertävät sairaalloisesti. Hänen karismansa saattaa heikentyä väliaikaisesti.
Loitsu luo sivuvaikutuksena rääkän (valitse tyyppi, joka mielestäsi sopii parhaiten loitsuun). Rääkkä ei todellakaan arvosta taikuria, mutta eipä paljon muutakaan.
Elintarvikkeet kahden metrin säteellä pilaantuvat.
Keijukainen ilmestyy seurailemaan loitsijaa, käkättää ja saattaa tehdä jonkun käytännön pilan.
Lähiseudun sää kylmenee tuntuvasti n12 tunnin ajaksi.
Loitsija kuulee maan alta levottomia kuiskauksia miten häntä jo odotellaan mullan alla.
Aineeton henki ilmestyy loitsijan luokse. Se pysyy hänen luonaan n12 minuuttia antaen vääristyneitä vinkkejä kahden alla olevan luolan sisällöistä.
Kartalla näkyy kaksi muutakin luolaa. Niistä Pirunpesä sijaitsee jyrkkäseinäisessä rotkossa, jonka kalliopaasi muodostaa kivisen jättiläisen kasvot. Se voi tuoda mieleen Antero Vipusen, mutta kyse on ihan toisesta muinaisjättiläisestä, nimeltään Riehtis Jiehtanas. Jättiläinen nukkuu ja sen ohi on mahdollista hiipiä luolaan. Muurasmäen luola on huomattavasti syvempi kuin kaksi muuta luolaa eivätkä paikalliset ihmiset tunne sen sisustaa.
Julkaistu 11.11.2024
