Jatkuvat sateet ovat piinanneet kylää. Ojat eivät vedä, heinä mätänee vainioille ja vilja uhkaa hukkua pelloille. Nälkävuoden estämiseksi sade on saatava taukoamaan. Kukaan tietäjä ei kuitenkaan tunne sateen sanoja, joilla moinen viikkotolkulla jatkuva vihmonta saataisiin taukoamaan. Kaksi tietäjää voisi kuitenkin tuntea kadonneen loitsun: Antero Vipunen on toinen, mutta hänen olinpaikkaansa ei täällä tunneta. Toinen on Ukon pyhän saaren Retulan vanha tietäjä Pitkänen. Kylän väki maksaa hahmoille minkä pystyy, jos nämä matkustavat Retulan saarelle ja tuovat Pitkäseltä sateen sanat, jotta jatkuva vesikeli saadaan loppumaan. Retulan saari sijaitsee Kulsialan pitäjässä, Vanajaveden itäisellä rannalla, melko lähellä Vanajan kaupunkia.
Seikkailu voidaan sijoittaa minne tahansa Kalevalassa. Vetämässäni versiossa onneton sateen armoilla oleva talo sijaitsi Juupajoella, josta veneellä oli laskennallisesti vain neljän päivän soutumatka Retulan saarelle. Mitä kauempana Retula on, sitä enemmän matkalle voidaan lisätä vaaroja ja vastuksia.
Vilustumisen oireet
Alkumatka on taitettava surkeassa säässä ja hahmot kastuvat, liikkuivatpa he jalkapatikassa tahi veneillä. Kysy pelaajilta, mitä keinoja hahmot käyttävät suojautuakseen matkan aikana kurjalta säältä. Mikäli he keksivät jotakin hyödyllistä tai heillä on kylmältä ja märältä suojaavaa taikuutta, anna heille reilusti etua kykyheittoon. Vastassa on vilustuminen 15 vaikeus ja kaikki oireita saavat hahmot joutuvat selviytymään koko loppuseikkailun saamiensa haittojen kanssa, ellei heitä paranneta tautien synty-loitsulla. Mikäli hahmot pääsevät Retulaan ja saavat siellä asiat kuntoon, aikaa on kulunut tarpeeksi luonnolliseen paranemiseen. Vilustuminen aiheuttaa kuumetta, väsymystä, yskimistä ja kurkkukipua, joka tuottaa haitan kaikkiin sellaisiin kykyihin, jotka edustavat suoraan hahmoa. Esineisiin, liittolaisiin ja maineeseen liittyviä kykyjä voi käyttää ilman sairastumisesta johtuvia haittoja.
Kalliolippa
Sade muuttuu matkan edetessä tihuttamiseksi. Yöpaikaksi paras tarjolla oleva on kalliolippa, joka tarjoaa suojaa sadetta ja tuulta vastaan. Kiintoisaa kyllä kalliolipan alla on jotain juurista punottuja koreja, joihin on kerätty sieniä (vuodenajasta riippuen voivat olla kuivattuja). Lisäksi kuivaa kanervaa ja heinää on kerätty lipan alle pahnoiksi ja eteen on pystytetty kuusenhavuista lisää tuulensuojaa kuin jollakin olisi jäänyt majan rakentaminen kesken. Paikka vaikuttaa oivalliselta leiripaikalta, etenkin jos osa hahmoista on sairaana. Kuivia oksiakin on pinottu kalliota vasten kuin polttopuuvarastoksi.
Paikka vain sattui olemaan menninkäisten leiri. Menninkäiset säikähtivät hahmoja ja ovat juosseet läheisten kuusten alle piiloon. Niitä harmittaa, mikäli hahmot vievät heidän leirinsä ja yksi muita rohkeampi usuttaa koko joukon pelottelemaan hahmot pois leiristä tulevan yön pimeydessä. Menninkäiset yrittävät yöllä esittää kummituksia ja ajaa hahmot pois leiristään saadakseen tavaransa takaisin.
Mikäli hahmot huomaavat huijauksen, eivät menninkäiset ole todellinen vaara. Jos hahmot vastaavat väkivallalla, he saavat helposti menninkäisjoukon ajettua yön pimeyteen.Jos mahdollista, anna yössä leiriin tunkeutuvien menninkäisten viedä jotakin hahmojen omaisuutta: sen ei tarvitse olla mitään tärkeää, hattu tai huivi kelpaa hyvin. Mikäli tilanne eskaloituu väkivaltaiseksi, seikkailun loppukohtaus on erilainen verrattuna siihen, että hahmot pakenevat suosiolla kummittelevia menninkäisiä tai ottavat kummittelijat vastaan ystävällisesti.
Autiotalo
Myöhemmin matkalla sade on jo päättynyt, mutta mahdollisesti osa hahmoista sairastaa vilustumista. Yö taivasalla näyttää tänään vältettävältä, sillä reitillä tönöttää yksinäinen hirsimökki. Pihapiiri vaikuttaa hylätyltä: piha kasvaa pitkää heinää eikä eläimiä tai ihmisiä näy.
Sisällä pirtissä on huonekaluja ja arkisia tarpeita ja ainoalla sängyllä makaa muumioitunut ruumis. Kuolemansyy ei ole näkyvissä ja mökin tunnelma tuntuu kummitustalomaiselta.
Talon lieden takana asuu surullinen pikku Kake-tonttu. Uudistalon asukkailta loppui keväällä ruoka ja yksi asukkaista oli sairaudesta liian heikko päästäkseen lähtemään. Muut menivät etsimään apua naapurista ja jäivät sille tielleen. Kake on tontuksi pieni ja nuori, vielä parraton vesseli, eikä hän tiedä mitä tehdä autiossa talossa. Tonttu ei ole jaksanut edes siirtää pirtissä lojuvaa ruumista pihalle saati haudata sitä ja se murehtii tulevaisuuttaan ja menneisyyttään epäonnistuneena tonttuna.
Tämä kohtaus on avoin ja voi liikkua moneen suuntaan. Hahmot voivat yksinkertaisesti vain häipyä kummittelevasta talosta ja jättää sen mysteerin selvittämättä. Kake tarvitsee apua, mutta hän ei tiedä voiko luottaa hahmoihin, eikä tahdo näyttäytyä tuntemattomille, vaan narisuttaa ikkunaluukkuja ja siirtelee esineitä kiinnittääkseen hahmojen huomion. Mikäli hahmot järjestävät tuntemattomalle vainajalle kunniallisen polttorovion ja pitävät tälle asiallisen muistopuheen, Kake liikuttuu ja pakkaa hahmoille mukaan evästä ja muita hyödyllisiä lahjoja. Hahmot voivat saada jopa tontun mukaansa, sillä tämä kaipaa elinympäristökseen asuttua taloa.
Retulan saari
Retula on yksi Kulsialan pitäjän kylistä ja sijaitsee samannimisessä saaressa, joka on halkaisijaltaan ehkä kilometrin. Saari on uintimatkan päässä mantereesta ja lyhyen soutumatkan päässä niemestä, jossa suurin osa Kulsialan asutuksesta sijaitsee. Retulan asutus koostuu vain muutamasta talosta, mutta saari on merkittävä uhripaikka ja siellä on myö suuri kalmisto Kulsialan menneille päälliköille ja urhoille. Kesäaikaan tänne kokoontuu väkeä kaikista Kulsialan kylistä, mutta pysyvää asutusta edustaa lähinnä Kulsialan salamanselittäjä, uhripappi Pitkänen perheineen, sekä hänen läheisimpien avustajiensa talot sekä isohko joukko orjia, joita pitäjä on yhteisvoimin hankkinut huolehtimaan merkkipaikastaan. Kulsialan orjat ovat paremmassa asemassa kuin useimpien talojen väkipuolet ja useimmat ovat tyytyväisiä oloihinsa, sillä he saavat elellä kylällä suuren osan vuotta ilman kummoistakaan pompottamista ja nukkua talojen lämpimämmissä osissa talvet, jopa viljellä omia nauris- ja ryytimaitaan.
Saarella asuu pysyvästi n. 30 ihmistä, mutta siellä on usein väliaikaisesti yöpymässä tai muuten kylässä väkeä muista Kulsialan kylistä. Kolmesta talosta yksi on tietäjän perheen talo, toinen Retulan väkipuolten talo, kolmannessa asuu viljelijäperhe, jonka pellot ovat saaren koilliskolkalla. Silloin kun retulaan tulee vieraita muualta Kulsialasta, he saavat majoituksen väkipuolten talosta, joka toimii eräänlaisena paikallisten yleisenä asuinpaikkana. Kesävieraille joka talossa on tarjota aitta tai sauna majapaikaksi ja lisäksi saaren rannassa on muutamilla Kulsialan mahtitaloilla oma aittansa, jonne he voivat majoittua saarella käydessään ja mihin on usein varastoituna varastoimista kestävää vähemmän arvokasta kauppatavaraa, sillä saarella pidetään joka kesä markkinoita.
Tietäjä Pitkäsen kanssa muukalaiset eivät pääsekään niin vain puhumaan, sillä hän poistuu harvoin kotitaloltaan. Tietäjän puoliso Ilta ja oppipoika Saarva ovat ne henkilöt, joiden kautta häntä tavallisesti lähestytään. Saarva on jo aikuinen mies, jota polttelee toive pääsystä päätietäjäksi, vaikka häneltä puuttuu osaamista. Ilta on itsekin näkijä ja taikuri. Kumpikaan ei ole kylmiltään innokas järjestämään audienssia, sillä päätietäjä on väsynyt ja heidän kummankin tavoitteenaan on toimia tietäjän oikeana kätenä päättämässä, milloin päätietäjä tarjoaa apuaan ja milloin ei. Saarva ja Ilta käyttävät tietäjän heikkoutta hyödykseen ja yrittävät samalla salata ulkopuoliselta maailmalta sen totuuden, että Retulan päätietäjällä alkavat olla käsillä viimeiset vuodet.
Ilta on vuosikymmeniä miestään nuorempi ja häntä kiusaa tilanne vanhuksen omaishoitajana, mutta viettelee tilaisuus kylän mahtavimpana naisena, sillä kaikki jotka ovat tulleet pyytämään apua tietäjältä joutuvatkin nyt pyytämään apua häneltä. Ilta tietää, että hänen kykynsä riittävät auttamaan useimmissa pienissä asioissa, eikä Pitkästä tarvitse edes häiritä. Hahmojen asia ei kuitenkaan ole hänen kykyjensä ulottuvissa. Ilta ei koe kuitenkaan Retulan olevan mitään velkaa hahmoille ja hän tarvitsee jotakin vaihtokaupassa päästääkseen hahmot puhumaan miehelleen. Saarvan tilanne on samantapainen: hänkin on tehnyt pitkään kovaa työtä itsetietoisen ja omapäisen tietäjän apulaisena ja havittelee tunnustusta täysivaltaisena tietäjänä. Ajatus siitä, että tietäjä opettaisi joillekin ulkopuolisille sateen sanat, joita hän ei ole opettanut vielä Saarvalle, on hänelle mahdoton nieltävä. Saarvan lapsuus ja nuoruus olivat täynnä kärsimystä ja menetyksiä ja hän tahtoo hyötyä asemastaan entisen mahtimiehen lähihoitajana.
Loitsurununon saaminen
Pitkäsen suonissa virtaa ehkä Ukon väkevyys ja menneiden sukupolvien salatieto, mutta nykypäivä ei sitten aivan muistissa pysykään. Pitkänen on huonokuuloinen ja epäluuloinen, eikä hänen luottamustaan ole helppo voittaa. Pitkänen auttaa hahmoja mikäli haluaa, mutta hän välttämättä ymmärrä keitä hahmot ovat ja millä asialla.
Jos hahmot ovat saaneet Illan tai Saarvan puolelleen, on heidän helpompi päästä edes puheisiin Pitkäsen kanssa, sillä vaimonsa ja oppilaansa Pitkänen vielä useimpina päivinä tunnistaa. Mikäli hahmoilla ei ole näistä kumpaakaan esiliinanaan, joutuvat he voittamaan Pitkäsen luottamuksen henkilökohtaisesti. Tämä ei ole helppoa, sillä Pitkänen kyselee heiltä ummet ja lammet, sillä hänellä ei ole todennäköisesti mitään käryä siitä, keitä hahmot ovat ja miksi ihmeessä hänen pitäisi auttaa heitä.
Tämä on testi, josta on vaikea selvitä millään kykyheitolla. Toki kykyheittoa voidaan koettaa, mutta on vastassa oleva taito 26M huonokuuloinen ja epäluuloinen. Paljon helpompaa on yksinkertaisesti puhua Pitkäselle ja koittaa saada hänet opettamaan Sateen sanat -loitsu jollekin hahmoista.
Mikäli joku hahmoista onnistu esiintymään perinteiden vaalijana, avuntarvitsijana, luotettavana ystävänä, hyvänä tyyppinä ja mielellään vielä sukulaisenakin, voi Pitkänen suostua opettamaan loitsun. Seuraava haaste on hänen huono muistinsa ja ylpeytensä, minkä takia hän ei tahdo paljastaa muistiongelmiaan. Uhkaileminen on huono keino saada sanat, sillä Pitkänen vain hätääntyy ja unohtaa sanat. Pitkänen voi muistella runon säe säkeeltä, jolloin hahmoilla saattaa mennä kuusikin päivää lyhyen loitsun kuulemiseen. Tänä aikana heidän täytyy majoittaa ja ruokkia itsensä jotenkin ja selvitä Retulan kyläläisten ynseästä ja epäluuloisesta asenteesta tai tarjoutua tekemään työtä ylöspitonsa edestä. Nämä työt ovat luultavasti pikemmin raskaita ja vaivaavia kuin oikeasti hankalia tai vaarallisia, eikä hahmoille todellakaan kanneta mitään parasta pöytään elleivät nämä ole ovelia. Loitsurunon sanat ovat:
Ukkonen ylinen luoja
Pilven päällinen jumala
Remupilven reunallinen
Mie otan avukseni arvakseni
Tuekseni turvaksi
Vastuksia voittamahan
Kateita koittamahan
Kunniakas kotiinpaluu
Mitenkäs niiden menninkäisten kanssa menomatkalla kävikään? Jos menninkäiset saivat kuuonoonsa, ne itkivät hahmojen tekemisistä Herra Hyylle, isolle ja ilkeälle hiidelle, joka johtaa näiden metsien menninkäiskylää. Herra Hyy haistatteli menninkäisten talteen keräämää hahmojen riepua kesyhukalleen ja nämä ovat yrittäneet jäljittää hahmot. Jäljitys ei ole oikein sujunut, mutta nythän hahmot palaavat omia jälkiään, mikä antaa hiidelle tilaisuuden yhyttää pahantekijät. Sopivana yönä hiisi, hukka ja muutama menninkäinen hiipivät hahmojen leiriin kostomielellä. Tarkoitus on ryövätä seurueelta kaikki kiinnostava, mikä irti lähtee, mutta herkkäuniset saattavat herätä ja tilanne voi muuttua taisteluksi.
Mikäli tästäkin selvitään, päässevät hahmot takaisin lähtökylään lukemaan sateen sanat ja viikkojen sade viimein hellittää.
Julkaistu 27.2.2020
