Kyläyhteisö on hyvä pelin aloituspaikka monessakin roolipelissä: kylä on helppo hahmottaa, sillä on omat haasteensa suhteessa ympäröivään maailmaan ja kylän kautta pelinjohtajan on helppo tuoda merkittäviä ei-pelaajahahmoja mukaan peliin.
Roudan maan kalevalaisia kyliä on sikäli helppo suunnitella, että niistä useilla on mielikuva, vaikka ei olisi perehtynyt rautakauden tutkimukseen. Lapinkylien suhteen pelaajat ovat usein heikommilla jäillä. Roudan maassa on kuitenkin jopa 150 lapinkylää ja niiden alue kattaa paljon suuremman osan pohjoisen alasta kuin peltoviljelyn parissa olevat alueet. Jotta pelinjohtajien olisi helpompi suunnitella omiaan, tässä on esimerkkinä yksi lapinkylä.
Yösalmen lapinkylä sijaitsee Vuoksen vesistön pohjoisosissa, Tapiolan suurten metsien ja Tapionlinnan haltiametsän välissä. Yösalmen siita, varsinainen lapinkylä, on asuttuna lähinnä talvisin, jolloin tavallisesti koko siidan väki kokoontuu yhteen saman salmen rantaan Poroveden ja Ison-Yön väliin. Kun kevään suuret peuranpyynnit päättyvät ja kalojen kutuajat lähestyvät, väki pakkaa tavaransa ja hajaantuu yhtä perhettä lukuun ottamatta neljään ilmansuuntaan.
Väestö ja muuttomatkat
Yösalmen siidassa asuu noin sata ihmistä ja se on lapinkyläksi keskikokoinen. Kylä on rauhantahtoinen. Kevään tullen Ronnin sukuhaara matkaa länteen Haapajärvelle, jossa heidän kesämaansa ovat. Muittulan suku puolestaan matkaa etelään Nerkkoon ja Kirmanjärven suuntaan. Sillä suunnalla on lähin naapurisiita Lapinlahti, josta onkin naitu useampi jäsen Muitun sukuun. Ohrasiljan perheellä on ottanut tavakseen jäädä Yösalmelle kesäksi, vaikkakin pienempi osa suvusta muuttaa keskikesän aikaan itään. Sinne matkaavat myös Hotit ja Sourut, jotka kukevat Sonkajärvelle saakka. Pohjoiseen Ison-Yön järvelle matkaavat Ahmot ja Koljoset, jotka pyytävät syksyllä peuroja pohjoisilla soilla. Koska kylä sijaitsee karjalaisten tärkeimmän lapinreitin varrella, eivät vieraat ole siellä epätavallisia. Useimmiten vieraat tosin osuvat talvikylään kesäaikaan, jolloin siellä asuu lähinnä Ohrasiljan perheen väkeä. Karjalainen Lapintie kulkee Yösalmelle ja sieltä pohjoiseen Salahmille ja Rotimolle. Rotimon jälkeen on Rahajärvi ja sen pohjoispuolella veneitä on vedettävä kilometrin matka Rajasuon yli Vuolijoelle, joka laskee Oulujärveen.
Jos tahdot tehdä Yösalmesta pelaajahahmojen kotikylän, voit helposti korvata pelaajien valitsemat kyläläiset heidän omilla hahmoillaan.
Kylänvanhimmat
Yösalmen talvikylää hallitsee epävirallinen neuvosto, johon kuuluu yksi henkilö jokaisesta laajennetusta suurperheestä. Tämä neuvosto kutsuu itse riveihinsä lisää jäseniä edellisten kuollessa. Toisaalta tarpeeksi röyhkeä ja merkittävä henkilö voi teoriassa vain kävellä mukaan neuvoston kokouksiin ja osallistua päätöksentekoon, mikäli neuvosto hänet hyväksyy. Ensimmäinen vertaistensa joukossa on Vanha-Muittu, lähes kahdeksankymmpinen ämmä, joka naitiin kylään Lapinlahdelta pari sukupolvea sitten. Muut vanhimmat ovat Hotti (65, leskinainen), Rimpi (60, leskimies), Ronni (57, siidan veneenveistäjän isä), Souru (75, lähes työkyvytön äijänkäppänä), Ahmo (55, Savosta tullut maahanmuuttaja), Moukka-Hoona (38, kunnioitettu kummallisuus, joka viljelee ohraa ja valmistaa olutta) ja Koljo (70; kolmen vahvatahtoisen aikuisen naisen isä).
Elinkeinot
Kalastus ja keräily tuottavat suuren osan Yösalmen väen ruoasta. Talvisin siita järjestää peuranmetsästystä, jossa liha jaetaan koko yhteisölle. Yösalmella on useita poroja, mutta varsinaisesta poropaimentolaisuudesta ei ole kysymys: porot ovat vetojuhtia ja niitä käytetään myös houkutuseläiminä peuranpyynnissä. Poroja on vasat mukaan laskettuna vain toistakymmentä ja Muitun ja Ohrasiljan suvuilla ei ole lainkaan poroja. Lampaita siidalla on isompi lauma. Koiriakin kylässä on helposti parikymmentä.
Siidan erikoisuus
Turjalaiset eivät tavallisesti viljele maata, vaikka ruokakasveja keräävätkin. Yksi Yösalmen perheistä kuitenkin kasvattaa sinnikkäästi ohraa. Moukka-Hoona valmistaa olutta ohrastaan ja tätä juomaa riittää hyvinä vuosina pieniä määriä jopa kaupattavaksi muille kylille. Vähemmässä määrin siitä keitetään myös puuroa. Moukka-Hoona naittoi sisarensa Horhan Kilpi-nimiselle lapinkävijälle, joka tunsi oluenvalmistuksen taidot ja nyt olutta pannaan Yösalmella jo kahdessa kodassa.
Oluenvalmistus on aiheuttanut siidalle ongelmia. Siidassa on muutamia alkoholisteja ja eikä kaljoittelun tuomiin huoliin oikein osata puuttua.
Perheet
Muitun suku: Isöäiti Muittu, jolla on tyttäret Niuva ja Doavtta, joka on heimon noita, jonka henkieläin on kuikka, sekä Muitun poika Urra. Niuvan mies on Naavis ja heidän lapsensa ovat Rikuli, Hullu-Muittu ja Kurri. Kurri on jo naimisissa Lapinlahdelta muuttaneen Pännin kanssa ja heidän pikkutyttönsä on Anni. Urran vaimo on Lapinlahden Sumpi ja heidän poikansa Pehko ja tyttönsä Elle. Doavttulla ei ole miestä, mutta hänellä on kuitenkin poika Sattu. Sattu opiskelee noidaksi, vaikka hänellä on työhön niukasti lahjoja ja Doavttu kouluttaa noidaksi myös Uhcaa, josta hän kaavailee poikansa morsianta.
Hotit: Hotin suku on kalastajasukua: kaikki susun jäsenet ovat tavalla tai toisella mukana kalastuksessa. Hotilla on kaksi poikaa: Kolso ja Osma, kumpikin nelikymmenvuotiaita ja huonoja puhumaan. Kolson vaimo on Goaskin ja heidän lapsensa Kolvi, Kelotti ja Hotti-vauva. Osman vaimo on Vaana ja heillä on tytär Pilpa. Vaana oli aikaisemmin Rimpin pojan Remeksen vaimo ja hänellä on tytär Kika tuosta liitosta. Rimpillä on Remeksen lisäksi tytär Aidna, jonka mies on Roisi ja heillä tyttäret Alma ja Rolma.
Sourut: Sourulla on pojat Ohto ja Paana sekä tytär Kirma. Ohton vaimo on Umu ja heidän tyttärensä Onnik (toinen tytär Goaskin naitiin Hotin sukuun). Onnikin mies on Palo (muuttanut kylään Vuokatista) ja heidän lapsensa Souru ja Ohe. Kirma sai muutama vuosi sitten isättömän lapsen, jonka nimeksi tuli Nissi. Kirma väittää lapsen isän olevan metsätonttu ja pienikokoisena poika onkin pysynyt. Paanan vaimo on (Hurri-)Vierre ja heillä poika Jarho (ei mikään viinen terävin nuoli, jos tunnet ilmaisun) ja tytär Leivvosh. Leivvoshilla on poika Parkatti, jonka isäksi on epäilty useampaakin kylän miestä.
Ahmon suku: Ahmo saapui kylään etelästä. Hän ei tullessaan juuri lapin kieltä puhunut ja tuntui kantavan jotakin synkkää menneisyyttä. Hän otti vaimokseen Jesmin ja kotiutui kylään hyvin. Pystyvänä metsästäjänä ja taitavana kirvesmiehenä hän sai pian heimon hyväksynnän ja nyttemmin hän on heimon kunnioitetuimpia miehiä. Pariskunnalla on pojat Aho ja Väinö: kumpikin isänsä oloisia, isoja ja muita vaaleampia. Väinön vaimo on Sunna ja heillä on kolme pikkulasta: Ahmonen, Lulli ja Sahi. Jesmin sisar Ruskah nai hänkin muukalaisen: Stuorra-Joiku on matkaaja lännestä Pielan talvikylästä. Heidän tyttärensä on Rikka, jonka mies on Pahla. Näillä on pienet lapset Sukeva ja Ruskah.
Ohrasilja: Ohrasiljan suku on nimetty Moukka-Hoonan viljelysten mukaan. Moukka-Hoonan vaimo on Kabba ja heillä on aikuinen tytär Beahtu, vielä naimattomat pojat Ohra ja Olvi sekä 15-vuotias tytär Malla. Beahtun mies on Rasmus ja näiden pojat Vuolla ja Juola. Moukka-hoonan sisar on Horha, jonka mies Kilpi on Savosta tullut oluenpanija. Heidän lapsensa ovat Galba ja Kukka. Tähän sukukuntaan lasketaan kuuluvaksi myös perhe, jolla ei ole omaa edustajaa kylänvanhinten parissa: vanha Ämmi ja tämän tytär Kaarakka, jonka mies on Kammi-Hotti. Tämän Hotin veli on se Rasmus, joka nai Beahtun. Karakan ja Kammi-Hotin lapset ovat Latukka, Mainikki, Uivelo ja Touhu. He ovat kaikki vielä pieniä ja tuottavat vanhemmilleen tavattomasti vaivaa.
Ronnit: Ronnin vaimo on Nouva. Heillä on poika Rannio, joka on siidan paras veneenveistäjä, vielä isäänsäkin parempi. Rannion vaimo on Gieris ja heillä on liuta lapsia: Beaivi, Roikko, Viula, Vuokko, Uoti ja Rito. Perhe kalastelee Suhpi-järven rannoilla kesän.
Koljon suku: Koljon vaimo on Nyrkes. Heillä on tyttäret Luikko, Sulju , Uhca ja poika Tohtaja. Luikko on kylän paras jousiampuja ja hän on ottanut miehekseen Öystä-nimisen metsästäjän pohjoisesta. Tämän mukana siitaan muutti Öystän poika Vuoli, jonka äiti oli kuollut joskus aiemmin. Myös Vuoli on taitava metsästäjä, mutta häntä eivät kylän riennot juuri kiinnosta. Suljulla on tytär Aidna, jonka isä on kerran talvijuhlilla pistäytynyt kiertolainen Kaapin-Jouni. Uhca on noidan opissa. Koljosen suvusta kiertää suvun vanhempien jäsenten ylläpitämä tarina, että suku toisintaa Akkajumalia: Kuten Madderakalla on kolme tytärtä, niin on myös suvun vanhimmalla naisella Nyrkeksellä. Samaan tapaan kuin jumalattaren tyttäret, myös Nyrkeksen tyttäristä yksi edustaa syntymättömiä lapsia (Uhca), toinen äitiyttä (Sulju) ja vanhin metsästystä (Luikko). Tarinaan uskovat liittävät mukaan Nyrkeksen kuolleen äidin Akan, joka edustaisi samassa symboliikassa Yambe-Akkaa. Monet katsovatkin Nyrkeksen kuolleen äidin suojaavan ja siunaavan heimoa ja hänen hautapaikkaansa talvikylällä pidetään pyhänä ja vähän pelottavana. Perheen nuoret naiset Luikko, Sulju ja Uhca ovatkin kaikki itsetietoisia, toisilleen lojaaleja ja vahvoja.
Vielä talvikylässä asuu kaksi miestä, joilla ei ole siidassa mitään sukulaisia: pohjoisempaa tänne muuttanut ansastaja Leuku ja Siidanjavrelta karkotettu pahantekijä Raini. Muut kyläläiset ovat toistensa kanssa läheisempää sukua kuin mitä sukupuu antaa ymmärtää, sillä monet aviopuolisotkin ovat pikkuserkkuja keskenään.
Suhteet naapureihin
Yösalmi sijaitsee kahden Tapiolan suuren haltiametsän välissä ja väki kunnioittaa metsän väkeä. Vaikka Yösalmi on syvällä Lapissa, niin kylässä tunnetaan poikkeuksellisen paljon Kalevalan kielen yksittäsiä sanoja: Moukka-Hoonan viljelykset ja oluenvalmistus käyttävät sellaista termistöä, johon turjan kielessä ei ole ollut sanoja ja Hoona puhuu lankonsa kanssa näistä asioista kalevalan kielellä. Mikäli siidassa käy lapin kieltä osaamattomia vieraita, alkavat Ahmo, Kilpi tai Aho tavallisesti puhemiehiksi, kun kalevalaa parhaiten puhuvat.
Lapinlahteen on vanhastaan naapureista läheiset suhteet. Pohjoisen naapureihin pidetään vähemmän yhteyksiä, sillä polut pohjoisen soiden poikki ovat perin huonot. Läntisen naapurit Pielassa puolestaan asuvat pitkän ja hankalan matkan takana, sillä Pielaan mennäkseen täytyy kulkea haltiametsän läpi tai kiertää se. Sama huoli on idän suunnalla Vuotjärvelle matkatessa.
Pohjoisessa Vuolijohcan turjalaiset ja Yösalmen turjalaiset käyttävät kummatkin vedenjakajasoita peuranmetsästykseen eikä selkeää rajaa ole suoalueella määritelty. Riidoilta on vielä vältytty, sillä harvoin väki osuu samaan metsään yhtä aikaa.
Paikkoja kartalla
Akko: akkajumalille pyhitetty palvontapaikka koostuu viidestä puusta, jotka kasvavat rinnakkain akkajumalten muotoisina. Tai neljä kasvaa, sillä Yambe-Akan puu on kelo.
Hiisijärvi: Ahmon suvun kesäreitin varrella on pieni järvi, jonka rannassa elelee hiisiperhe. Ne ovat heimottomia hylkiöitä ja pikemminkin säälittäviä kuin vaarallisia otuksia.
Koukomäki: näillä seuduin kummitelee kouko. Sen kotimäkeä karttavat kaikki.
Kulve: seitamäki Tapionlinnan haltiametsän rajalla. Tänne Sourun suku jättää uhrilahjoja lähtiessään haltiametsään linnustamaan. Vierre-emäntä sai seidalta oudon lahjan: hänen kulmakarvansa muuttuivat punaisiksi ja sen jälkeen teeret ovat kävelleet hänen syliinsä metsällä. Perhe on pysynyt hyvin linnunlihassa, mutta Vierren mies Paana ei ole jostakin syystä tyytyväinen.
Riitamäki: seitapaikka Tapiolan vastaisella rajalla. Täällä Ronnin suku käy antamassa uhreja lähtiessään haltiametsään marjoja poimimaan ja hyvin he saavatkin sieltä marjaa.
Rajamäki: Yösalmen ja Lapinlahden pyyntimaiden rajaa osoittava mäki on myös seita. Sille ei ole uhrattu sitten vanhan Ämmin nuoruuden.
Ruokosuo: Sukevanjärven pohjoispuolella oleva vedenjakajaalue on veden väen väylä Vuokden ja Oulun vesistöjen välillä. Näitä soita vetehiset vahtivat tarkasti, sillä veden väelle on tärkeää päästä toisinaan kulkemaan erotetuista vesistöistä toiseen. Ruokosuolla voi havaita kevätaikaan jättiläismäisiä sammakoita ja yllättäviä tulvia tai tyhjästä nousevaa paksua sumua.
Veäddihniemi: tällä niemellä on hyviä jäkälämaita ja niemi on aidattu mantereesta. Talvisin ne porot, joita ei tarvita kylällä, laiduntavat vapaina Veäddihniemessä.
Juonenalkuja
Miksi Ahmo ja Kilpi jättivät elämänsä Kalevalassa ja tulivat köyhään pohjoiseen? He eivät ole juuri puhuneet menneisyydestään eivätkä koskaan matkusta etelään. Myös Siidanjärvellä asuu nimekkäitä Kalevalasta Lappiin muuttaneita sotaherroja: ovatko Ahmo ja Kilpi näiden kanssa huonoissa väleissä?
Remeksen, Vaanan ja Osman kolmiodraama on koko siidan silmien alla, mutta harva tietää, miksi Vaana jätti Remeksen ja otti Osman. Remeksen ja Osman välillä on toraa ja tähän ei tule rauhaa edes kesäisin, kun kummankin perheen kesämaat ovat Sonkajärven rannalla.
Rainin menneisyyteen kuuluu joitakin vanhoja väkivallantekoja Siidanjärvellä etelässä. Hän on elänyt vuosikymmenen hiljaiseloa Yösalmella, mutta kukaan kylän naisista ei ole häneen mieltynyt ja hänen mieluisimmat valintansa Nyrkeksen tyttäret ylenkatsovat häntä tai ovat varattuja. Vähitellen Raini uppoutuu yhä enemmän kinuamaan kaljaa tai ryypiskelemään sitä Rasmuksen kanssa. Olut nostaa hänessä vanhan kiukkuisen luonteen taas pintaan ja Raini saattaa äityä tämän vuoksi tekemään monenlaisia hankaluuksia.
Leivvoshin pojan kasvaessa käyvät Leivvoshin isä Paana ja isoäiti Souru kovemmin toimeen isän selvittämiseen. Keneltä poika näyttää ja kuka saisi kantaa vastuunsa tämän elannosta. Leivvosh oli talvijuhlilla niin päissään oluesta, ettei muista ollenkaan kuka on isä. Onko se naisenkaipuinen Raini, naimaton Aho, Ohra tai Olvi, jotka ilojuomaa silloin tarjoilivat vai leskiukko Rimpi tai hänen äkkiväärä poikansa Remes? Vai ihan joku muu?
Vierren liikanimi Hurri merkitsee teertä ja teeriä nainen saa metsästä lähes pyytämättä. Hän näyttääkin ukkoteereltä: musta tukka ja hätkähdyttävät punaiset merkit silmäkulmien päällä. Mutta miksi Vierren mies kavahtaa vaimoaan? Liittyykö seidan antamaan lahjaan joku kirous? Miksi Vierren merkit ovat urosteeren merkkejä, vaikka hän on nainen?
Mikäli olette pelanneet turjalaismarjatan veri -seikkailun ja Säviän lapinkylän henkiinjääneet ovat muuttaneet naapuriin Ronnin suvun kesämaille, tarkoittaa se avioliittoja, riitoja ja laihoja vuosia myös Yösalmen väelle.
Muistilistaa henkilöistä
Johtajia: Vanha-Muittu, Hotti, Rimpi, Ronni, Souru, Ahmo, Moukka-Hoona ja Koljo
Naimaikäisiä neitoja: Uhca, Galba, Kukka, Malla, Hullu-Muittu
Naimaikäisiä nuorukaisia: Pehko, Sattu, Jarho, Aho, Ohra, Olvi, Tohtaja, Vuoli
Ketkä voivat tarttua aseeseen vaaran sattuessa: Nyrkes, Öystä, Luikko, Vuoli, Ahmo, Kilpi, Aho, Väinö, Palo, Pehko
Hasardeja: Raini (väkivaltainen menneisyys), Leuku (mysteeri), Rasmus (alkoholisti), Remes (hakkaaja), Aho (kaukokaipuu)
Muualta muuttaneita: Muittu, Sumpi ja Pänni (Lapinlahti), Palo (Vuokatti), Ahmo ja Kilpi (Savo), Öystä ja Vuoli (Vuolijohca), Stuorra-Joiku (Piela), Leuku (Pyhäjärvi) ja Raini (Siidanjavri).
Julkaistu 19.1.2018
