Karjalan ja Hämeen välinen seutu on asumaton tai hyvin harvaan asuttu, mutta tuollakin reitillä ovat matkamiehet monesti kulkeneet ja liikkuvat karjalaiset ovat kiinnittäneet Saimaalla useampaan kertaan huomionsa merkilliseen Taipaleensaareen, jonne eränkävijät ja hämeenkulkijat ovat useamman kerran pysähtyneet. Saarella kun on ollut useita huomiota herättäviä piirteitä. Karjalaiset uudisraivaajat kiinnostuivat saaresta ja sen ympäristöstä. He löysivät saarelta paitsi paikan linnavuorelle, myös aikaisempien asukkaiden jättämiä raunioita ja salaperäisiä merkkejä kallioissa. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja väki Taipaleensaaressa menestyi. Seudulle nousi kaksi kylää: Taipalsaari ja Halila.
Viime kesänä Halilan Sumu Karhunpää kaiveli vanhaa metsähautaa Halilassa ja löysi sieltä hopeakolikon. Hän vei aarteen haudasta tietämättä sen kirouksesta. Kirous toi mukanaan hirveää epäonnea, sillä tuohon metsähautaan oli haudattu aikanaan Ilmarisen unohtunut oppipoika Vättö, joka laiskotteli ja varasti mestariltaan ja sai kannettavakseen Ilmarisen laatiman kirouksen, joka tuo kolikon omistajan ympärille laajalti epäonnea.
Onnettomuudet seurasivat ensin Halilaa, jossa syksyn alla paloi kylän suurin vilja-aitta. Sitten Halilan tietäjä katosi verkkoja kokiessaan ja hänen veneensä löydettiin tyhjänä tuuliajoilla. Kun karjaakin jäi karhunsyötiksi ja kaivo kuivui, niin Halilan väki pakkasi tavaransa ja haki talvea varten turvapaikkaa sukunsa luota Taipalsaaresta. Nyt kylä on täynnä väkeä ja huoli leipäviljan riittämisestä talven yli väijyy kaikkien yllä. Lisäksi onnettomuuksien sarja jatkaa kummitteluaan nyt Taipalsaaren yllä. Mistä kirous johtuu ja kuinka se puretaan?
Seikkailun rakenne
Seikkailu rakentuu syyllisten etsinnälle. Hahmot on joko kutsuttu Taipalsaarelle selvittämään ongelmaa tai he jäävät sinne talvehtimaan huonon kelin yllättäessä. Mikäli pelaat pelin kertapelinä, hahmoista kannattaa tehdä Taipalsaaren asukkaita, joille kylän kirous on suoraan sydämen asia. Syksyn ja talven mittaan kylässä yritetään miettiä, kuka tai ketkä voisivat olla kirouksen takana. Kaikki kyläläisten julkiset arvailut ovat vääriä, mutta hahmoilla on mahdollisuus vääriä johtolankoja seuraamalla päästä myös oikean joron jäljille. Vastaavasti taisteluita on vähemmän, sillä kirous ilmenee vastoinkäymisinä.
Taipalsaaren asukkaat
Kylässä on viisi talokokonaisuutta, joista kukin on ravinnon ja työn suhteen yksi yksikkönsä. Talot ovat Vainikka, Turasalo, Pyysalo, Röytty ja Jauhiala. Lisäksi kylässä elävät Halilasta paenneet Halilan ja Karhunpään suvut, joita epäonni on aiemmin vainonnut ja joiden mukana epäonni on iskenyt koko saarelle. Yhteensä asukkaita on saarella suunnilleen sata. Tietäjää ei ole ja tietäjän oppipojan koulutus oli kesken, joten kolppi lähetettiin Runolaan palveluspojaksi ja hakemaan oppia ammattitietäjiltä. Hyvät neuvot ovat tarpeen ja tällöin voidaan kääntyä myös kiertävien seikkailijoiden pariin.
Joitakin asukkaita:
Sumu Karhunpää
Sumu on 20-vuotias neito ja naimisissa itseään 15 vuotta vanhemman Vento Halilan kanssa. Sumu löysi hoperahan Halilan rannassa olevasta vanhasta haudasta ja hän on mieltynyt siihen suuresti. Sumu kokee elämänsä epäreiluksi ja puolisonsa tympeäksi, mutta näkee suuren hoperahan olevan mahdollisuus parempaan elämään, jos vain joku päivä pääsisi sen kanssa Vehkalahden markkinoille tai Runolaan tai johonkin kiehtovaan paikkaan. Hiukan hidasjärkinen Sumu ei ole ollenkaan ymmärtänyt haudanryöstön ja kirouksen yhteyttä.
Kirous on murrettavissa sulattamalla kirottu kolikko (sen syökseminen minkä tahansa saunan kuumana hohkavaan kiukaaseen tekee tempun muutamassa minuutissa) tai hankkiutumalla kolikosta eroon, jolloin kirous seuraa kolikon tulevia omistajia.
Onni Kannus
Onnilla on lapinkannuksen muotoinen syntymämerkki päässään ja tämä on herättänyt paljon puheita siitä, olisiko Onni ennustaja lappalaisten tapaan. Ei ole, mutta monet kuuntelevat Onnin selityksiä hänen näkemistään unista ja toiset koittavat etsiä niistä ennusmerkkejä tai johdatusta. Kirouksen syyksi Onni Kannus on ennustanut uniensa mukaan esi-isien vihaa, sillä hänellä itselläänkään ei ole helppo isäsuhde, mikä kummittelee Onnin unissa.
Vehka Lahdensalo
Lahdensalon talon vanha emäntä on Sumun äiti ja Sumu on kysellyt Vehkalta, että mistä voisi saada parhaan turkishinnan hopearahasta. Vehka on puolestaan kehottanut tytärtään säästämään sellaiset pahan päivän varalle, sillä pahoja päiviä näyttää tulevan. Nyt hän on ruvennut miettimään, että mistähän likka olisi hopearahoihin päässyt käsiksi.
Sope Pyysalo
Kylänvanhin tuntee kaikki Taipalsaaren tarinat ja seudun merkkipaikat. Häneltä voi saada vinkkejä niistä tutkintasuunnista, joita hahmot eivät ole vielä kartoittaneet.Sope voi kertoa myös Vätön tarinan, mikäli hahmot osaavat siitä kysyä.
Liukku Turasalo
Joka kylään mahtuu sellainen kiiluvasilmäinen kiusaaja, joka näkee syitä muissa ja myrkyttää ilmapiiriä puheillaan. Liukku on päättänyt, että kirous johtuu jostakusta pelaajahahmosta ja hän aloittaa puhumalla hahmoista pahaa ja saattaa olla myöhemmin valmis tarttumaan vesuriin tai puukkoon ajaakseen valitsemansa hahmon pois kylästä.
Mahdolliset syylliset
Taipalsaarelaisten puheissa toistuvat tietyt tahot, jotka voisivat olla kirouksen takana. Nämä ovat Saimaan näkki Kilpukka, Mieron lappalaiset, Kauskilan kylän kateelliset, Taipalsaaren alla asuvat maahiset, erakko Vento Huuhtiainen tai Pyysalon tonttu.
Kaukas/Kauskila
Kauskilan kylää nimitetään muualla Karjalassa pilkkanimellä Kaukas tai Kaukaa, sillä kylä on ollut pitkään se kaukainen Karjalan kylä, jonne on Aallokkaan rannoilta pisin matka. Kaukaan ja Taipalsaaren kylien välit ovat perinteisesti hyvät ja käytännössä jokaisella asukkaalla on sukua naapurikylässä. Kaukaan väki suhtautuu Taipalsaaren koettelumuksiin ystävällisyydellä ja säälillä eikä heillä ole mitään sen pahempaa mielessä kuin salattu helpotus, ettei kirous ole iskenyt Kaukaaseen. Kuulusteluretki Kauskilaan tuottaa sympatiaa ja lämmintä puuroa ja paikalliset tarjoavat taipalsaarelaisille apua.
Muutamia Taipalsaaren asukkaita on muuttanut epäonnen myötä Kauskilaan piioiksi ja rengeiksi, eikä epäonni ole seurannut heitä. Kyse lienee siis kirouksesta, joka ei kohdistu kaikkiin Taipalsaaren asukkaisiin, vaan luultavammin kirouksella on paikallinen polttopiste, johon tai josta se säteilee.
Vento Huuhtiainen
Kannuksen linnasta katsottuna salmen vastarannalla Paskasuolla asuu erakko Vento Huuhtiainen, jota kyysilmäksikin kutsutaan. Vento lainasi liian moneen kertaan käärmeen luontoa ja ihmiset ajoivat hänet pois luotaan outona ja myrkyllisenä.
Vento on erakko, joka ei enää pidä ihmisistä lainkaan. Hän asuu yksinkertaisessa kodassa ja syö suollaan sammakoita ja vesilintuja. Hän on täysin kalju, nenätön ja korvalehdetön olmimainen otus, joka on helppo tulkita pikemminkin hirviöksi kuin ihmiseksi. Hänen ihonsa on kalpea ja vaikuttaa aina kiiltävän kostealta. Yläleuan kulmahampaat ovat pitkät ja myrkylliset.
Vento Huuhtiainen on syytön mies kiroukseen. Tätä vain ei ole helppo saada selville, sillä Huuhtiainen suhtautuu vieraisiin hyvässäkin tapauksessa sähisemällä ja huitomalla ja pahemmassa tapauksessa hän potkii, puree ja lyö. Mikäli hänet taltutetaan ja hänet saadaan puhekuntoisena kuulusteluihin, kiistää Vento kaiken ja uikuttaa vihaavansa vain satuttajiaan. Hänessä on klonkkumaista petollisuutta, mutta kirous ei katoa, vaikka hahmot nitistäisivät hänet. Huuhtiaisella ei ole muita aarteita kuin sateenkaaren väreissä hohtava pala spektroliittia. Siitä voisi työstää vaikka minkälaisen korun ja kivi on hyvinkin arvoltaan 20 kr.
Näkki Kilpukka
Eteläisen Saimaan näkki Kilpukka tunnetaan nimeltä kaikissa kylän tarinoissa ja useampikin kyläläinen väittää kuulleensa näkin laulun joskus simapäissään kesäyönä. Taipalsaari on kapeiden vesistöjen ympäröimä saari ja vedenväki puolestaan elää enimmäkseen Saimaan suuremmilla selillä. Vaikka muu vedenväki vieroksuu kapeita vesistöjä, niin Kilpukka ei niitä pelkää. Kyseessä on harvinaisen ruma vedenväen edustaja, joka ei juurikaan ole suorassa tekemisessä karjalaisten kanssa, mutta vahtii näiden toimia vesireiteillä.
Kilpukan kanssa hahmot voivat ottaa yhteen, sillä näkki ei pidä ihmisistä muuta kuin mahdollisena ruokavalion monipuolistajana. Hän ei ole kirouksen takana. Kilpukka tietää kuitenkin, että jokin on houkutellut Suur-Saimaan hauen seudulle metsästämään ja tuo jokin on jonkinlainen taikavoima, joka on houkutellut hauen hyökäämään ihmisten kimppuun.
Taipalsaaren maahiset
Tarinoissa taipalsaaren asuttamisesta kerrotaan myös saaren maahisista, joiden kanssa saaren ensimmäinen asukas Tura Lahdensalo olisi tehnyt sovinnon ja saanut maanpäälliset alueet maikseen. Osa sanoo, että Turasalon kallioissa olevat maalaukset olisivat portti maahisten maille kun taas toisten mielestä kyseessä on hääkuva, jossa näkyvät saaren asukkaiden kantavanhemmat, Tura Lahdensalo ja tämän metsänneitovaimo.
Maahisten portti sijaitsee pystysuorassa kalliossa veden yläpuolella. Portille on miltei mahdoton päästä muuten kuin veden jäätyessä, jolloin se on saavutettavissa jäiltä käsin tikapuilla. Laskeutuminen kalliota pitkin johtaa luultavimmin vauhdikkaaseen syöksyyn kymmenen metriä alempana odottavaan vedenpintaan. Tässä voi satuttaa itsensä pahasti tai kuolettavasti vedenalaisiin kiviin.
Maahiset asuvat syvällä maan alla, mutta mikäli niiden portti avataan taikuudella (koputus), saapuvat maahiset ihmettelemään tulijoita. Ne eivät tahdo päästää muukalaisia maahansa, mutta ovat valmiit neuvottelemaan näiden kanssa. Maahisilta on mahdollista saada tietoonsa Turan ja Vätön taru, jossa on vihjeitä kirouksen syystä:
”Sata vuotta sitten saari oli asumaton. Sitten rantaan saapuivat laivallaan veljekset Tura ja Vättö. Tura oli pystyvä työmies, ahkera ja riuska. Hän laittoi pirttejä ja moni seurasi palvellakseen häntä.Tura pyysi saaren maahisilta lupaa rakentaa pirttinsä saareen ja antoi maahisille lahjaksi sateenkaarikiven ja maahiset antoivat saaren ihmisille taikuuttaan ja ihmiset menestyivät. Vättö oli laiska hunsvotti, joka makoili sängyssä ja söi muiden eväät. Kuuluisa seppä Ilmarinen oli ajanut hänet pajastaan, koska Vättö oli varastanut mestariltaan ja epäonni seurasi Vättöä tämän jälkeen minne hän menikin, mutta tohelo ei parantanut tapojaan. Tura otti vaimokseen metsänneidon, Vättö lapinnaisen. Turan ainoa tytär katosi metsään, Vätön jälkeläiset asuvat nyt saarta, mutta laiskimuksen kuollessa hänet haudattiin kylän ulkopuolelle Kirvesniemeen, jotta Vätön kirous jättäisi kylän. Niin kai se silloin jättikin. Kylän nykyajasta emme tiedä.”
Mierola
Karjalan ja Hämeen välissä on Mierolan talvikylä, jossa asuu satakunta mierolaista. He elävät lapin tapaan kalastaen ja metsästäen ja heitä nimitetään lappalaisiksi, vaikka he puhuvatkin samaa kalevalan kieltä kuin karjalaisetkin. Kaikki mierolaiset eivät asu vakituisesti samassa talvikylässä: lisää tästä joukosta voi lukea seikkailusta Lastuja lainehilla, mikäli onnistuu sen saamaan käsiinsä. Jos käytössäsi on seikkailu, niin osa Pirjanti Kirjokullan asemiehistä on kotoisin Halilasta.
Mierolaiset suhtautuvat Karjalasta tulleisiin muukalaisiin lähtökohdiltaan epäluuloisesti ja olettavat pelaajahahmojen olevan ahneita veronkerääjiä, kalavesivarkaita, vaimonryöstäjiä tai muuten vaan kelmejä. Kohtaaminen voi edetä helposti väkivaltaiseksi, elleivät osapuolet etene varovaisesti. Mierolaiset eivät ole kuitenkaan erityisen sotakuntoisia, vaan suosivat mieluummin nuolia niskaan ja pako metsään -tyyppistä taktiikkaa.
Mierolaisten noita Kaikkimieli Ketunhäntä asuu kauempana lännessä Olhavanvuoren luona, sillä hänen tehtävänään on hoitaa Mierolan seitaa. Mikäli hahmot lähestyvät mierolaisia ystävällisesti ja Kaikkimieltä kunnioittaen, hän saattaa lukea noitarummustaan enteet, mikä on syynä Taipalsaaren kiroukselle. Vaihtoehtoisesti Kaikkimieli Ketunhäntä voi asettaa pelaajahahmoille tehtävän tuoda hänelle suuren Kokon siipisulka, jotta hän suostuu ennustamaan. Mierolan metsissä asuu suuri kotka, mutta se on liian suuri metsästettäväksi. Kotkaa vastaan kannattaa mieluummin koittaa saada edes yksi osuama saadakseen jonkun sulan irtoamaan ja sitten paeta ennen kuin se syö kovin monta hahmoa.
Mikäli ennustamana päästään, niin sammakot hyppivät noitarummun päällä ja päätyvät osoittamaan hautaa, rahaa ja kätköä. Kaikkimieli tulkitsee tämän siten, että haudasta on viety rahaa ja kätketty se jonnekin, mikä on aiheuttanut kirouksen tai sitten joku on haudannut varastamaansa rahaa ja uhri on kironnut varkaan.
Pyysalon tonttu
Vain yhdessä Taipalsaaren taloista tiedetään elävän tontun ja tämä on Pyysalon tupa. Koska monet onnettomuudet ovat sattuneet Pyysalon talon mailla, kääntyy etenkin monen muun talon väki juoruamaan siitä mahdollisuudesta, että Pyysalon tonttu olisi hurjistunut talonväkeen.
Tonttu liikkuu aktiivisena lähinnä yöaikaan. Sillä on pitkä, harmaa hiippalakki ja tuuhea leukaparta ilman viiksiä. Tonttu on pieni mutta väkevä niin voimiltaan kuin taioiltaankin ja se suuttuu, mikäli sitä epäillään avoimesti syylliseksi. Kunnioittavasti kohdeltuna tonttu tietää kertoa, että kirous on tullut taloon (ja kylään) Halilasta muuttaneiden matkassa eikä tonttu voi tehdä sille ihmeitä, vaikka onkin onnistunut estämään jo kahdesti talon syttymiseen palamaan talonväen nukkuessa.
Paikkoja kartalla
1. Kalmisto
Taipalsaaren kyläläisten hautauspaikka sijaitsee jonkin matkan päässä kylältä länteen. Hautoihin ei ole kajottu eikä haudoista ole kiivetty pinnalle. Valtaosa haudoista on polttohautojen jäänteitä muutenkin.
2. Jatulintarha
Taipalsaaressa ei tiedetä tämän jäänteen alkuperää. Osa epäilee sen olevan lappalaisten vanha seitapaikka ja toiset pitävät sitä maahisten hautana. Paikka on jätetty rauhaan ja pelinjohtaja voi keksiä sinne mitä ikinä haluaa.
3. Uhrikivi
Runkoteivaalle pyhitetty uhripaikka, jossa uhrataan jotta ruissato olisi hyvä.
4. Vätön hauta
Tämä näyttävä hautaröykkiö on osittain kaivettu auki ihan vastikään: sammal ei kasva kaivetuissa kivissä tai kasvaa niissä väärällä pinnalla. Haudasta löytyy tarkalla tutkimisella vainajan luita, jotka ovat selvästi vuosikymmeniä sitten haudattuja kun pienimmät luut ovat jo hukkuneet maahan. Vainaja on ollut suurikokoinen mies, jolla on ollut kaulassaan metallinen ohut nauha, joka on katkennut.
Turasalon linnavuori
Turasalon saarelta länteen työntyvä kallioinen niemi kohoaa 15m ympäröivän Saimaan pintaa ylemmäs. Vuoren loivempiin rinteisiin on rakennettu suojamuurit. Turasalo on pakolinna, jonne voidaan vetäytyä vaaran uhatessa. Linnan laella on pieni hirsimökki ja liiteri.
Samalla saarella on myös suuri kivinen pöytä, joka lepää kivisten jalkojen varassa. Sen alkuperä on paikallisille tuntematon, mutta kivipöytä toimii loitsunvahvistajana. Kannuksen linnavuori
Taipalsaaren pääsaaren länsipäädyssä on luonnonmuodostelma, joka toimii toisena Taipalsaaren pakolinnana. Kallion laki on kooltaan noin 150×80 m ja järvenpuolelta jyrkät kallioseinämät ovat noin 15m korkeat. Mäen loiva kaakkoisreuna on ainoa paikka, josta pääsee ylös ilman taitavaa kiipeilemistä ja sinne on rakennettu puolustusvalli.
Linnavuoren lähellä olevassa kalliossa on vanha kalliomaalaus, jonka alkuperää asukkaat eivät tunne. Siinä on kuvattuna muutama ihminen, hirvi ja aaltoileva järvi. Taipalsaaren tarinaperinteessä maalaus esittää kylän ensimmäistä päällikköä Tura Lahdensaloa ja metsänneitoa, joka antoi Taipalsaaren karjalaisille asuinpaikaksi.
Kuivaketveleen linna
Kaukaan kylän pakolinna. Kuivaketveleellä on Kaukaalaisten tapana viettää keskikesän juhlia ja usein myös Taipalsaaresta hakeutuu pari veneellistä väkeä näille juhlille käymään kauppaa, tapaamaan sukulaisia ja sopimaan naimakauppoja. Kuivaketveleen laki on melkein hehtaarin kokoinen ja sinne voidaan viedä turvaan tarvittaessa ihmisten lisäksi karja. Yksi loiva polku johtaa linnalle ja senkin sulkee hirsimuuri porttivarustuksineen. Linnalla ei ole talvikaudella vakituista asutusta, mutta rannassa on sauna ja aittoja, joissa kesäisin on monesti Kaukaa tulevia majoittujia. Vuoren laella on niin ikään pari karkeaa majaa.
Savitaipale
Kannas pienen Saimaan ja Kuolimon välillä oikaisee kilometrikaupalla kiertotietä, mikäli veneitä jaksaa kantaa Savitaipaleen reitin poikki. Jos tarkoitus on mennä vain tapaamaan mierolaisia, jätetään veneet tavallisesti lahdenpohjaan ja kävellään savisen taipaleen reitti Mierolaan.
Ylämaa
Salpausselän eteläpuolella sijaitsee Roudan maassa ainutlaatuinen laaja spektroliittiesiintymä. Tämä on maahisten maata ja karjalaiset eivät ole sitä vielä löytäneet. Hajanaisia spektoroliittisirpaleita on mahdollista löytää alueelta, mutta suurta osaa essiintymistä peittää kasvillisuus. Jos valtarakenteet olisivat vahvempia, niin tänne perustettaisiin kaivos, mikäli esiintymästä tiedettäisiin ihmisten parissa. Aarteena spektroliittiesiintymän arvo mitataan mieluummin kymmenissä tuhansissa kuin tuhansissa.
Hirviöt
Suuri hauki
Suurissa järvissä hauet kasvavat suuriksi ja Saimaassa suurimmat ovat hyvinkin veneen mittaisia. Tavallisina vuosina Saimaan suurimmat hauet liikkuvat nimensä mukaisesti Haukivedellä, mutta Taipalsaaren kirous on houkutellut yhden vonkaleen saaren rantavesille. Saimaan suuri hauki voi toimia seikkailussa vedenalaisena pelotteena, joka saattaa hyökätä vesillä koska tahansa ja hyökätä yllättäen, mutta jonka liikkeitä on mahdoton huomata tai ennakoida. Siitä kerrotaan kylällä juttuja, eikä kukaan uskalla mennä uimaan.
Limasieni
Toinen kirouksen aiheuttama ällötys on tuplapeiton kokoinen limasieni, joka voi väijyä kyläläisiä maalla tai vesillä. Vedessä huokoinen ja osin läpikuultava saalistava hyytelö on vaikeampi havaita, mutta se voi ryömiä myös kosteissa metsissä. Limasieni voi pysytellä taustalla, mikäli pelaajilla riittää työtä, mutta jos tuntuu että seikkailu kaipaa enemmän toimintaa ja väkivaltaa, niin marssita se kaikin mokomin sotkemaan elämää.
L&L:n yhteensopivat hirviöiden statit
Vento Huuhtiainen: sovella tähän puhdasverisen yuan-tin sääntöjä. Jos hahmot ovat kovempia, valitse vaarallisempi yuan-ti.
Suuri hauki: käytä minka vaan hain pelistatteja.
Limasieni: tälle voi käyttää sopivan putingin, tihkun tai liman pelitietoja hahmojen tasosta riippuen. Mustaputinki jos ei muuta löydy.
Liukku Turasalo: voit käyttää sopivan tasoisen barbaarin pelitietoja.
Julkaistu 12.11.2022
