Enon talvikylä lienee yksi Roudan maan kurjimpia ja köyhimpiä ihmisyhteisöjä. Lempoa palvovat lapin tapaan elävät enolaiset saavat elantonsa Pielisjoesta. Erämaa ei tahdo elättää kunnolla, sillä jokea ympäröivät metsät ovat hiisien ja peikkojen valtakuntaa. Kylän noita Kuikka Gaskkas on kulkenut henkimaailman poluilla ja löytänyt ratkaisun kylänsä kurjuuteen.
Gaskkas on keskustellut esivanhempien henkien kanssa ja saanut tietää, että kauan sitten enolaiset asuivat Kolin vaaran seudulla, aikana jolloin Hiisi oli vielä heidän pyhiä maitaan. Kun hiidet ryömivät metsistä ja valtasivat alueen, pakenivat enolaiset Pielisjoen varsille. Pako oli niin kiireinen, ettei vanhan kesäkylän nuotiosta ehditty ottaa mukaansa ainuttakaan kiveä tai tuhkaa. Niin Enon tulenhaltija jäi Kolille eikä onni ole seurannut heimoa sen jälkeen.
Kuikka Gaskkas tietää vanhan kesäkylän paikan. Jos sieltä saadaan kourallinen kodanpohjan tuhkaa, voi onni palata Enon talvikylään.
Lisätietoja Enon talvikylästä ja matkareitistä Kolille löytyy kokoelmasta Kultaneidon runo (seikkailu Kultaisen menninkäisen metsästys). Tämä seikkailu sopii hyvin sen jatkoksi. Pelaajahahmot voivat olla Enon väkeä tai heidät voidaan pyytää avuksi, jos he palaavat hengissä hiisien mailta.
Kodanpohja
Enolaisten muutosta Kolilta on kulunut lähes 400 vuotta. Nuotiopaikat ovat metsittyneet ja kadonneet, mutta lähellä huippua on sijainnut kota Akka-Kolin ja Paha-Kolin välisessä painanteessa, kallioseinämän suojassa. Jos hahmot pääsevät huipulle, löytyy kodanpohja helposti.
Kolin rinteillä liikkuu hiisiä. Ne eivät välitä tuhkista, mutta eivät siedä ihmisiä mailleen. Kiinni jääneet orjuutetaan kaivoksiin tai syötetään horkille. Kuikka Gaskkas ei lähde retkelle mukaan, sillä seutu kuhisee hiidenväkeä.
Vaaran lähestyminen
Helpointa Kolille on saapua vesitse Mustaniityn suunnasta. Rannasta on vain noin kilometrin taival huipulle.
Viitisen kilometriä kaakkoon huipusta sijaitsevat hiisien maanalaiset reitit. Luolissa asuu yli sata hiittä ja peikkoa sekä tauteja levittäviä horkkia, karvaisia sorkkajalkaisia kyklooppeja, joiden päässä kasvaa käyrä sarvi. Horkan kosketus altistaa taudille. Jos hahmot ajautuvat näille reiteille, hälytys voi levitä nopeasti.
Rinteillä hiisiä liikkuu yksittäin tai pareittain. Ne pakenevat levittämään sanaa ja kutsuvat apua räikillä ja lintujen ääntelyllä. Tarpeen mukaan joukkoon voi liittyä suurempia peikkoja.
Kolimummu
Kolin hiisiheimoa hallitsee myrkkyjä ja taikajuomia keittävä hiisinoita Kolimummu. Hänellä on hönnä sekä lähellä huippua että vaaran juurella. Kolin kalliossa on lumottu lampi, jonka veden avulla Kolimummu tarkkailee ympäristöään. Siksi hiisiä on vaikea yllättää.
Kolimummu pysyttelee mieluummin piilossa ja auttaa käskyläisiään loitsuilla. Hän välttää suoraa taistelua, sillä tietää olevansa vanha ja hidas.
Sarvihonka
Rinteellä seisoo seitapuu, jolle hiidet jättävät uhreja Lemmon alttarina. Lahjat vastaanottaa Sarvihongan seita, joka suosii hiisiä taistelun syttyessä. Hahmot voivat lepyttää seitaa uhraamalla jotakin kallionkoloon.
Ukko-Koli
Vaaran korkeimmalla kohdalla tuulee lähes aina. Laelta avautuvat Pielisen selät ja saaret. Kolilla käyneet hahmot saavat Roudan maan säännöillä sankaripisteen maiseman nähdessään.
Kaikukalliot
Kahden kallioseinämän väli voimistaa äänet aavemaiseksi kaiuksi. Hiidet osaavat käyttää tätä hämätäkseen vastustajiaan.
Paha-Koli
Järvenpuoleinen rinne on äkkijyrkkä. Taistelussa hiidet koettavat ajaa hahmot kohti pudotusta.
Akka-Koli
Turvallisempi huippu, jonka lähellä on Kolimummun maja. Pihalla on kivillä lastattu reki, talvella käyttökelpoinen ase rinnettä alas.
Susiratsastajat
Kolin seudulla liikkuu parikymmentä susilla ratsastavaa hiittä. Talvella ne voivat lähteä jäitä myöten takaa-ajoon ja länsipuolisissa metsissä ne iskevät väijytyksistä.
Vanha tulisija
Akka-Kolin ja Paha-Kolin välisestä painanteesta löytyy kallioseinämän vierestä vanhan rakennuksen paikka. Kaivamalla esiin paljastuu mustuneita kiviä ja tuhkakerros. Kun tuhkaa viedään Enon talvikylään, saa kylä tulenhenkensä ja onnensa takaisin.
Julkaistu 28.2.2026
