Borg, Sibbe ja Helsing olivat veriveljet. He olivat kaikki häijyjä miehiä, emätappelijoita ja miehensurmia, kukin naapurinsa vihaama ja luonteeltaan levoton seilaaja. Mieluummin he kulkivat meriä kuin viljavia vainioita. Aikansa elettyään he suututtivat riittävän monta mahtavaa taloa ja karkasivat lohikäärmekeulaisilla laivoilla saarille elääkseen merirosvoina. Veriveljet purjehtivat Kalevalan rannikolle, jossa he ryöväsivät idäntieltä aarreastissa palaavia laivoja ja aiheuttivat suurta kiusaa pohjoisen Viron talonpojille. Rannikolle laski rauhallinen joki, jonka suussa oli sopiva mäki linnalle ja siihen he pystyttivät talonsa ja satamansa ryövätäkseen rannikkoa ja elääkseen herroina.
Kului muutama vuodenkierto ja Helsing väsyi rosvoamiseen, sillä vähän villoja oli voitettavissa näillä vesillä ja Helsingin miekkakäsi oli käynyt kankeammaksi. Veriveljien miehistössä oli useampi uros, joka oli saanut sotasaaliina vaimon vierelleen ja heitä kiinnosti oman pirtin pystyttäminen sen sijaan, että elämä olisi samaa remuamista Borgin merirosvojen linnassa. Helsing kokosi rauhallisemmat seuraajat ja etsi uuden asuinpaikan päivänmatkan päästä länempää. Tämä on tarina siitä, mitä Helsingille ja hänen väelleen tapahtui.
Vanajan takamaat vai Helsingin halli
Puoli peninkuulumaa merenrannasta Vanajantaanjokea seuraten joki haarautuu. Vähävetisempi ja itäisempi haara virtaa rehevän peltoaukean läpi. Siihen on Helsingin talonväki raivannut peltoa elokseen ja niittyä karjalleen, jonka emät ryövättiin Karjalasta. Samaa aluetta pitää omana takamaanaan Vanajan pitäjän väki Hämeessä. Vanajan mahtitalot ovat suhtautuneet tyynellä sopeutuvaisuudella siihen, että merirosvot rakentavat vaikeasti valloitettavan linnakkeen Linnajoen suulle. Mutta kun sama porukka pystyttää pitkätaloja ja navettoja heidän lohijoelleen ja asettuu asumaan keskelle heidän ikimuistoisia metsästysmaitaan, kaivetaan Vanajassa sotakirveet esiin.
Vanajan päällikkö Lauha Tapporauta julistaa, etteivät Vanajantaan joelle asettuneet rantrosvot nauti hengenturvaa ja lainsuojaa. Tämä sallii uskaliaille ja liikkuville joutolaisille syyn tehdä kokeen vuoksi ryöstöretken Helsingin tilalle. Ellei pelaajahahmoilla ole tähän riittävää motiivia näin löysin perustein, he voivat olla suoraan iskujoukko, jonka Vanajan päällikkö ja muut mahtitalot ovat lähettäneet pelotellakseen merirosvot asettumaan muualle. Erityisesti merirosvojen valitsema paikka kismittää hämäläisiä, sillä Helsingin talo on rakennettu heidän tähystys- ja eräleirinä käyttämän vartiovuoden pohjoispuolelle ja nyt muukalaisten maatila katkaisee hämäläisten vapaan kulun heidän vartiovuorelleen.
Hämäläiset eivät vain hahmota sitä, että Helsingin väki ei enää ole merirosvoja. Heidän pitkälaivansa on jäänyt Borgin ja Sibben haltuun, suuri osa Helsingin seuraajista on Virosta kaapattuja orjia ja koko yhteisön tavoitteena on ollut ryöstelevän elämäntavan lopettaminen ja siirtyminen maanviljelykseen ja kalastukseen.
Pelaajahahmojen tehtävä näyttää yksinkertaiselta: muukalaiset on peloteltava lähtemään takaisin vesille tai ajettava muuten pois Vanajantaan mailta. Vanajan väki vastaa myöhemmistä seurauksista, hahmot saavat tehdä ensi iskun. Vanajantaan Kyttä tai Tuurikka Tuima (Roudan maa, s.56) voi lähteä heille oppaaksi. Kyttä suosittelee, että kannattaa polttaa aitat ja ajaa karja metsiin, Tuurikka puolestaan kannattaa sen sortin ryöstöretkeä, että Helsingin hallista viedään kaikki arvokas. Jätä pelaajille valittavaksi lähestymistapa: ennakkotiedossa on, että Helsingin hallissa on sotureita, mutta nämä vaikuttavat vanhoilta ja kankeilta.
Helsing Ullerrsvän
Helsing on viikinki, luopio ja rantarosvo, joka yhdessä veriveljiensä kanssa on rosvoillut Suomenlahdella purjehtivia laivoja ja rosvonnut Viron rantoja. Hän on kolmesta veriveljestä vanhin ja huono selkä ja jäykät sormet ovat vaivanneet siinä määrin, että Helsing kaipaa jo rauhallisempaa elämää ja säännöllistä aamupuuroa. Löydettyään toimeliaan karjalaismuorin puolisokseen Helsing on pannut seuraajansa pystyttämään pitkätalon paloraiviolle, jonka reunoille on kylvetty ohraa. Nopeasti ympäristöön on noussut aittoja ja karjasuojia. Tilalla asuu Helsingin lisäksi yhdeksän entistä viikinkiä ja suunnilleen sama määrä eri puolilta Suomenlahtea mukaan kaapattuja orjia sekä d12 pikkulasta. Kaikki miehet ovat entisiä merirosvoja, mutta monella on joku vanha taisteluvamma tai sen verran ikää, ettei heitä enää kiinnosta vaarantaa henkeään isommin ryöstösaaliin tähden. Useampi orjista on raskaana ja muutenkin suurin osa on muuttunut viimeisen muutaman vuoden kuluessa orjista emännöiksi.. Talviaikaan koko porukka nukkuu ja ruokailee samassa pitkätalossa ja kevään tullen kirveet laulavat kun pihapiiriin nousee uusia tupia ja osa väestä vetäytyy aittoihin saadakseen enemmän omaa rauhaa. Pihapiirissä laiduntaa lumettoman maan aikana monikymmenpäinen lammaslauma ja talvisella lampaita on vähemmän ja se on suljettu hirsiseen lampolaan. Rannalla on valmistumassa merikelpoinen ja vakaapohjainen alus isolle joukolle, mutta se on vielä kesken.
Pihapiiriä ympäröi peltoaukea pohjoisen ja lännen suunnalta ja kaakosta piha rajoittuu jokeen. Tulijat on helppo huomata, elleivät hahmot saavu nimenomaan jokea pitkin. Jokivarsi on kasvustoltaan niin rehevää, että siellä puut kätkevät näkyvyyden paremmin.
Viikingit eivät puhu kalevalan kieltä. Heidän orjansa ovat enimmäkseen Virosta, vaikka muutama on saanut pyydystettyä saalisvaimoksi karjalaisnaisen tai ryöstettyjä slaavinaisia puolisoikseen. Asutuksen naisväki hakee turvaa toisistaan, sillä he ovat päätyneet vieraaseen maahan vieraitten miesten ruoanlaittajiksi ja hankalaan asemaan. Alkuun moni itkeskeli menetettyä elämäänsä ja sukuaan. Nyt he ovat eläneet viikinkien parissa jo useamman vuoden ja tarttuneet toimeen vankeutensa suhteen. He ovat köyhyä kalastajantyttäriä Virosta tai karjalaisilta ryövättyjä orjia ja miltei kaikille viikingin pakkovaimoksi päätyminen oli sittenkin yllättävä elintasonousu parempaan ruokapöytään ja lämpimämpiin villavaatteisiin. Helsingin hameväki on tämän seikkailun arvaamaton muuttuja: heillä on vahva keskinäinen solidaarisuus yhteisten koettelemusten kautta ja yllättävä asema, mikäli he päätyvät tulkkaamaan hahmojen ja viikinkien konfliktia.
Helsing on käyttänyt osan rikkauksistaan ostamalla Aalannin saarilta siemenviljaa, työkaluja ja muita tarvikkeita. Pitkätalon päädyssä hänen makuupaikkansa pääpielessä on kuitenkin kirstu, jossa on yhä helmiä, kultakahvainen miekka, hopearahoja, kymmenen sormusta ja kaksitoista kuparikäätyä sekä silkkipaita. Useimmilla viikingeillä on hienot aseet ja näyttävät soljet, mutta muutoin Helsingin talo ei vauraudeltaan erotu isoimmista hämäläisistä taloista ja ryöstöretkeilijät pääsevät rikastumaan kunnolla lähinnä iskiessään kyntensä Helsingin aarrearkkuun.
Lähiympäristön paikkoja
Björkhagen: tilan pohjoispuolella kasvaa nuorempaa koivikkoa, jossa liikkuminen on helpompaa kuin Roudan maan tyypillisissä aarnimetsissä. Kesällä viikinkien lammaslauma laiduntaa täällä ja lampaiden mukana kulkee tyypillisesti joku orjista. Muutamien lampaiden ryöstäminen yllätyksellä tai paimenen nappaaminen kuulusteluihin ovat helppoja tapoja aloittaa ryöstöretki.
Suurmetsä: valtaosa lähiseudusta on tiheää ja vanhaa metsää, jossa liikkuminen ja suunnistaminen on hankalaa. Suomenlahteen rauhallisesti virtaavat joet ovat tärkeimmät liikkumisväylät. Vaikka Helsingillä ei ole enää pitkälaivaa käytössään, on hänen joukollaan pari soutuvenettä. Vanajantaan joen pääuima on hyvinkin toistakymmentä metriä leveä ja Keravaisenjoen sivuhaarakin leveydeltään kymmenisen metriä. Hellingin talon ympäristöstä on avomaata, sillä lampaat pitävät heinää kasvavam paloaukion puuttomana syömällä versot.
Haltiala: suurten asumattomien metsien ohella aivan Helsingin talon lähistöllä asuu haltiaperhe. Viikingit eivät ole huomanneet haltioita, mutta nämä ovat tarkkailleet tulijoita huolissaan. Haltioita on vain muutama ja he ovat toistaisekis tyytyneet tarkkailemaan tilannetta.
Vartiovuori: hämäläisten tukikohta erämaassa on suuren osan vuotta asumaton. Vartiovuori on hyvin linnavuoreksi sopiva, mutta sitä ei ole vielä vallitettu. Linnan luona on eräaitta ja sauna, jotka ovat suuren osan vuotta asumattomia, mutta hämäläiset eränkävijät tuntevat paikan ja yöpyvät siellä usein.
Voi voittajia
Seikkailu voi edetä monta eri latua pitkin. Yksinkertaiisimmillaan kyse on vain pelottelutarkoituksessa tehdystä ryöstöretkestä. Viikingit eivät kuitenkaan säikähdä vähästä ja pitävät tiukasti kiinni siitä, mitä pitävät omanaan. Mitä kovempi hahmojen tekemä isku on, sitä suuremmassa vaikeudessa ovat Helsingin naiset ja lapset. Pienet mukulat eivät tiedä, mistä ylipäätään on kyse: he ovat eläneet koko ikänsä Helsingin pihalla ja kaikki he reagoivat pelottaviin tapahtumiin huutamalla ja itkemällä. Viikinkien vaimoväki puolestaan on haalittu laivoista ja rannoilta, eikä kukaan heistä tunne turvallista tietä vanhempiensa kotipihoille. Ainoa paikka, jonka he tuntevat varmuudella on Helsingin ystävän Borgin linna ja se on sellainen merirosvojen pesä, ettei kukaan heistä tahdo vapaaehtoisesti mennä lähellekään paikkaa.
Jos hahmot tuhoavat Helsingin ja hänen seuraajiensa edellytykset tilanpitämiseen, on heillä nopeasti haasteenaan kymmenisen orpoa leskeä muutaman itkevän lapsen kanssa. Mikä on heidän kohtalonsa?
Helsingin hameväki
Talolla asuu kymmenen vaimoa. Helsingin puoliso Heili on leskinainen karjalasta, aikaansaava ja hyvä taloudenpyörittäjä. Vigdis on ainoa viikinkien kotimaasta saapunut, entinen soturi, josta on vanhemmiten tullut hidasliikkeinen ja mukavuudenhaluinen. Vigdis on statukseltaan kylän mahtiemäntä, seuraavana heti Helsingin jälkeen ja soturit tottelevat häntä siinä missä päällikkökin. Raina, Zora ja Kalinka kaapattiin kotimatkalla olevan viikinkilaivan kyydistä keskellä yötä ja heidän kotimaansa on jossain idän suurten jokien varsilla. Raina on mieltynyt mieheensä, Zora haluaisi äijänsä vaihtoon ja Kalinka on kolmikosta nopeimmin ystävystynyt muiden naisten kanssa ja oppinut näiden kielen. Eha, Kaja, Leelo, Laine ja Terje on kukin kaapattu Viron puolelta. Laine oli lättiläinen orja, joka kaapattiin rannalta, muut tyttöjä köyhemmistä rannikkotaloista. Terje on sudenpuhuja, jolla on vahva yhteys suden henkeen ja hän on saanut jo kontaktin susirajan takana Tonttumäen liepeillä asustavaan susiperheeseen. Kotonaan hän oli hylkiö, mutta nyt Terje on siinä määrin tyytyväinen elämäänsä Helsingin talossa, että hän on pitänyt voimillaan sudet loitolla lammaslaumasta. Jos kaikki menee puihin ja naiset jäävät oman onnensa nojaan, Terje pyytää apua susilta. Susilaumassa on yksi vironsusi (Roudan maa s.176), joka tässä tapauksessa levittää taudin henkiin jääneisiin naisiin. Entisten viikinkirosvojen sijaan Vanajantkaa alkaakin tällöin asuttaa lauma ihmissusia. Ihmissusilauma voi olla paljon rauhantahtoisia uudisraivaajia pahempi uhka Vanajan eräretkeilijöille.
Borgin linna
Helsingin veriveljet Borg ja Sibbe asuvat päivänmatkan päässä idässä Linnajoen suuhun pystytetyssä merirosvolinnassa. He eivät kuulu suoraan tämän pelin tapahtumiin, mutta voivat liittyä seikkailun jatkoon. Jos Helsing ja hänen joukkonsa saa pahasti nenilleen, he joutuvat palaamaan häntä koipien välissä Borgin linnaan. Tässä tapauksessa Helsingin äkkipikaiset ystävät voivat vannoa kostoa ja lähteä ryöstöretkelle siihen suuntaan, mistä epäilevät hahmojen tulleen.
Borg sai ryöstöretkellään hankittua Karjalasta Kummastuksen mustan kirstun (s.201). Tämän taika-aarteen avulla hän sai maahiset kaivamaan linnansa ympärille vallihaudat ja pystyttämään vallit. Borgin linna ei ole ihmiskätten työtä ja se on vaikeampi vallata kuin useimmat Roudan maan linnat kaksinkertaisen vallihautansa ja kaksinkertaiset maavallimuuriensa takia.