Vienan kansan laulajia: Paana­järveläiset (CD-levy)

Kuvaus

Paanajärven kylässä lauluperinne on ollut erilainen kuin muissa Vienan kylissä. Kuten rakennusperinteessäkin, se toimii siltana karjalaisen ja venäläisen kulttuurin välillä. Kylä on ollut vuosisatoja Vienan meren rannikon väestön kanssa pidettyjen yhteyksien takia kaksikielinen. Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla uhtualaiset kutsuivat paanajärveläisiä ”keskivenäläisiksi” – he kun hallitsivat venäjän kielen. Runolaulua ja itkuvirsien esittämistä lukuunottamatta, niin kauan kuin niitä vielä esiintyi, kylässä laulettiin enimmäkseen venäjäksi, vaikka keskinäinen kieli muuten oli karjala.

Toinen erityispiirre Paanajärvessä olivat vankilaulut. Jo tsaarinvallan aikaan kylän lähellä oli poliittisten vankien karkotuspaikka ja 1920-luvulla pahamaineisen Vankileirien saariston yksi työleiri oli Kemin ja Uhtuan välisen maantien rakentaminen, jolloin kieltä taitavat paanajärveläiset oppivat vangeilta venäjänkielisiä lauluja, joita muiden kylien vain karjalaksi puhuva väestö ei ymmärtänyt. Tuolta ajalta kylään on jäänyt elämään Belomorin eli Stalinin kanavan rakentajien laulu, jonka voi kuulla tältä levyltä. Neuvostoliitossa vuonna 1948 toimeenpantiin yleinen amnestia, jolloin vankeja joukkomittaisesti armahdettiin. Vapautuneita vankeja kaihoisine lauluineen tuli uittotöihin Kemijoelle ja paanajärveläiset omaksuivat ne entisten vankilaulujen jatkoksi – ja niin nämä surumieliset laulut jäivät elämään.

Toisen maailmansodan aikana Paanajärven kylän oma väestö evakuoitiin lähes kokonaan Arkangelin alueelle heti sodan alkuvaiheessa. Kun rintamalinja pysähtyi Uhtua länsipuolelle, kylä sai jäädä asutuksi, mutta sodanaikaiset eläjät olivat etupäässä miehitetyn Vuonnisen kyllän naisia. He toivat mukanaan karjalaiset ja suomalaiset laulut, jotka siitä alkaen siirtyivät kylän lauluperinteeseen.

Melkein kaikki levyn laulut ovat kylän naisten esittämiä. Juuri he ovat kantaneet tämän alan perinnettä parhaiten. Levy sisältää vanhoja venäläisiä lauluja (raidat 2.–3.), joita on vaikea enää löytää muualta, harvinaisia vankilauluja venäjäksi (7.–9.) ja suomeksi (viimeksi mainittuja ovat suomalaiset punikit tuoneet kylään) sekä edustavan näytteen muita laululajeja.

Balladeista levylle on valittu sellainen, jota ei ole tavoitettu muista kylistä. Tšastuskoita lauletaan sekä karjalaksi että venäjäksi. Piirilaulut (33.–39.) ovat saaneet huomattavan osan, sillä ne ovat kylässä laajimmin elävää perinnettä. Hävyttömillä lauluilla (21.–25.) hauskuutetaan molemmilla kielillä. Lisäksi levy sisältää vielä loitsuja (16.–18.) sekä paikallisia (31.–32.) ja matkojen takaa kulkeutuneita lauluja (26.–27. ja 29.–30.).

Äänensä kuuluviin ovat saaneet Nina Arhipova, joka on erityisesti vankilaulujen loistava tulkki, Helmi Moisejenko, Irina Popova, Anni Karbashnikova, Valentina Dementjeva, Anni Gerasimovitsh, Maria Popova, Anissa Moshnikova, Anni Popova, Olga Tomko, Tamara Popova, Katri Andronova ja balladin esittäjä Maria Svinko sekä koko joukko kisakentällä piiriä pyöriviä tyttöjä ja naisia. Vanhojen venäläisten laulujen mestarillinen taitaja on Baba-Dunja eli Jevdokia Jeliseva. Levyn ainoa laulajamies on Jyrki Pozarski. Kiitokset kylän kaikille laulajille, niillekin, jotka eivät levyllä esiinny!

Markku Nieminen

Levyn aineisto on tallennettu vuosien 1995–2007 aikana Paanajärven perinteentaitajilta heidän kodeissaan ja kisakentillä. Julkaisija: Juminkeko.