Vienan kansan laulajia: Lyyti Kuzmina (CD-levy)

Kuvaus

Lyyti Kuzmina (1925–1989) oli erinomainen laulaja. Vaikka hän oli syntyisin Inkerinmaalta, ansaitsee hän tulla esitellyksi Vienan kansan laulajia -sarjassa, sillä suurimman osan elämästään hän asui Karjalassa, Haikolan kylässä.

Lyyti syntyi Kaukolassa, n. 25 kilometrin päässä Pietarista. Perheeseen kuului hänen ja vanhempien lisäksi kaksi siskoa ja veli. Isä oli köyhä talonpoika. Siksi Lyytikään ei päässyt opintielle, vaikka haluja olisi ollut. Jo 14-vuotiaana hän joutui aloittamaan työuransa kolhoosissa käytyään sitä ennen neljä luokkaa suomenkielistä koulua. Tytön ollessa kuudentoista ikäinen sota vyöryi silloiseen Leningradiin. Lyyti osallistui puolustukseen kaivamalla juoksuhautoja lentokentän reunamilla ja kahdessa muussa kohteessa. Hän jäi Leningradin piiritykseen ja näki nälkää toisten kanssa, kunnes ”elämäntie” avattiin Laatokalle ja hänet evakuoitiin Ob-joen rannalle.

Oleskelu Siperiassa venyi 4½ vuoteen, jonka jälkeen Lyyti siirtyi vähäksi ajaksi Viroon, ennen muuttoaan lopullisesti Karjalaan. Siellä hänet määrättiin työhön Haikolaan. Kylästä löytyi pian elämänkumppani Iivana, johon hän tutustui kuljetettuaan järven ylitystä pyytäneen nuoren miehen mantereelta saareen. Tästä saaresta, jossa Haikolan kylä sijaitsee, tuli hänen kotinsa.

Laulutaito oli Lyytille synnynnäistä. Jo kymmenvuotiaana hän toimi liekkulaulujen esilaulajana Inkerissä. Näitä lauluja laulettiin pääsiäisenä. Silloin rakennettiin keinuja, joissa pitkällä laudalla istuivat tytöt. Molemmissa päissä puolestaan seisoivat pojat pitäen köysistä kiinni ja antaen vauhtia.

Paljon muitakin lauluja lapsuudesta painui Lyytin mieleen. Niitä hän lauleli itsekseen ja muille uudella kotiseudullaan. Venäjää puhumaan hän oppi vasta evakkomatkallaan Siperiassa. Inkerissä kolhoosikin toimi suomenkielisenä aina sotaan asti, vaikka inkeriläisten karkotukset omilta mailtaan alkoivat jo 1930-luvun alussa.

Muita inkeriläisiä ei Haikolan kylään muuttanut pysyvästi asumaan. Näin Lyyti lauluineen muodosti inkeriläisen kulttuurin saarekkeen keskellä vienalaista kyläyhteisöä. Tutkimuksen kannalta onkin mielenkiintoista verrata Lyytin lauluja muualla asuvien maanmiesten repertuaariin.

Vaikka Lyytin kaalin ja sianlihan syöntiin tottuneena oli aluksi outoa tutustua Karjalan kala- ja metsälinturuokiin, hän pian omaksui karjalaisen elämänmuodon, vaikkei koskaan luopunut lapsuutensa lauluista.

Markku Nieminen

Levyn aineisto on tallennettu vuosien 1986–1987 aikana Haikolan kylässä kansankirjailija Ortjo Stepanovin pirtissä. Julkaisija: Juminkeko.