Vienan kansan laulajia: Jussi Huovinen (CD-levy)

Kuvaus

Jussi Huovinen (s. 2.4.1924) on Suomen viimeinen vienalainen runonlaulaja, joka on oppinut tietohuisensa vanhemmiltaan ja muilta heimolaisiltaan suullista tietä. Jussin hyvään muistiin on tarttunut kymmeniä lauluja, loitsuja, satuja ja muuta perinnetietoutta – ja mikä parasta: hän on itse elänyt perinteisten vienalaisten elintapojen mukaisesti koko elämänsä. Hän kantaa kulttuurimme identiteetin kannalta merkittävintä perinnettä itsessään.

Jussin tausta on komea. Hän on Tuarien Ohvon Iivanan Jussi. Hänen esiäitinsä Tuarie Huovista on arveltu jopa Vienan runoruhtinaan Arhippa Perttusen sisareksi. Hän lauloi D. E. D. Europaeukselle kotonaan Hietajärvellä joulukuussa 1845. Tämä arvioi suoritusta seuraavasti:

Siinä oli vanha eukko, jonka kyllä työn tuskin sain lauluille; mutta sen yksi sanoi maksoi enemmän kuin monta kymmentä muiden.

Tuarielta Europaeus sai talteen laulun, jossa Joukahaisen kerrotaan olleen Pohjalan isännän. Elias Lönnrot oli jo vuonna 1835 ilmestyneen Kalevalan ensimmäisen painoksen esipuheessa arvellut Joukahaisen kuuluneen Pohjolan väkeen. Isännäksi hän ei kuitenkaan Joukahaista korottanut, mutta yhdisti laiha poika lappalaisen ja Joukahaisen samaksi henkilöksi sekä vaihtoi kilpalaulannan Kalevalan alkupuolelle, kun se ensimmäisessä versiossa oli irrallisena tapahtumana melkein lopussa. Tämä oli suurin rakenteellinen muutos, minkä eepoksen kokoaja teki vuonna 1849 ilmestyneeseen toiseen painokseen.

Jussin isoisää Ohvoa ja isosetää Miinaa laulatti I. K. Inha. Molemmat hallitsivat runolaulua varsin runsaasti ja varsinkin Miinaa pidettiin myös hyvänä tietäjänä. Jussi hallitsee mm. Miinan pitkän pistosvirren.

Muamoltaan Oksenielta Jussi on perinyt paljon lauluja. Oksenie tuli koko Vienan tuntemaksi rohkeudestaan, kun hän kesken häitä käytti morsiamelle eli antilaalle kuuluvaa oikeutta ja tarttui mieluisimman kosijan – Jussin isän Iivanan – tarjoamaan nenäliinan kolkkaan. Iivana ja Oksenie olivat ennestään toistensa mielitiettyjä, mutta kun Iivanaa ei alkanut kuulua Ruotsin puolelta Kiirunasta, jonne hän oli mennyt ”työtä leipää etsimään”, Oksenietä oli painostettu miehelään, koska sen ajan tapojen mukaan naisen kuului mennä naimisiin. Kilpakosijaksi oli ilmestynyt Miikula Akonlahdesta ja hänelle Oksenien vanhemmat olivat tytärtään antamassa. Juuri sopivasti Iivana saapui kaukomailta häihin – ja muutti ne omikseen.

Paitsi että Jussi hallitsee hyvin suullisen perinteen, hän on erinomaisen taitava käsistään. Hän on tehnyt itse kanteleensa. Matkamiehen risti kolmen polun risteyksessä Kuivajärvellä ja muistoristi Vuokinsalmen vanhassa kalmosaaressa ovat hänen käsialaansa, kuten myös kylien uuden kalmismaan portti. Hän on ollut rakentamassa lähes kaikkia sotien jälkeen Hietajärvelle ja Kuivajärvelle pystytettyjä taloja, myös tsasounaa, jonka koristelutkin hän on itse suunnitellut. Talvisodan aikanahan suomalaiset sotilaat polttivat kaikki suomenpuoleiset vienalaiskylät. Jälleenrakentamista ei sallittu vienalaisen reknnusperinteen mukaisena tai asukkaat olisivat menettäneet valtion korvauksen poltetuista taloista. Kielloista huolimatta Jussi laittoi omaan taloonsa tuulilaudat ja muita vienalaisia koristeita.

Jussin ensimmäinen soitin oli hänen itse laatimansa pahvikannel, jonka hän teki Työmies-tupakkiaskista. Kielet hän sai kiskomalla ohuita kumeja siskonsa sukkanauhoista. Sittemmin Jussin sekä soittotaito että soitinkokoelma on karttunut. Hänestä on kehkeytynyt kantelemestarin ohella viulun haitarin taitaja. Hän hallitsee laajan repertoaarin runolaulusta pelimannimusiikkiin ja jopa jazziin. Syvällisenä luonnonkokijana ja tunnelmiin eläytyjänä hän ryhtyi elämän kypsyttämänä itse säveltämään musiikkia. Levy sisältää näytteitä hänen säveltäjälaadustaan.

Jussin sävellysten innoittajana on ollut luonto tai oma kulttuuri. Hän on mm. antanut oman sävelen muamoltaan saaneisiin sanoihin: ”Etähäl on miun emoni”. Tytär Hilkka puolestaan sanoitti ”Ilta Vienassa” -kappaleen, kun Jussi oli kertonut, miten se syntyi.

Jussi Huovinen kuuluu vienalaisen ja suomalaisen kulttuurin ehdottomaan hengen aateliin – suurmiesten joukkoon. Hän on viimeinen jalostunut lenkki siinä ketjussa, joka ulottuu Kalevalan syntyvaiheisiin ja vielä kauemmaksikin. Auliisti hän on jakanut tietohuisiaan kyselijöille. Valtavat määrät perinnetietoa on hänen kauttaan tullut tallennetuksi. Tietomme kulttuuritaustastamme ilman häntä olisi suuresti köyhempi. Hän on karjalaiselle ja suomalaiselle kulttuurille arvokkaampi kuin painonsa kultaa. Tämä arvo vain kasvaa ajan myötä.

Markku Nieminen

Levyn aineisto on tallenettu Suomen viimeiseltä vienalaiselta runonlaulajalta Jussi Huoviselta vuosien 1988–2004 välisenä aikana. Julkaisija: Juminkeko.