Tämä valmisseikkailu sopii hyvin monenlaisille hahmoporukoille. Riittää, että jonkun hahmon nimi on samankaltainen kuin jollakin maan alla asuvista maahisista. Voit keksiä tämän maahisen nimenkin hahmon mukaan, sillä hän ei edes esiinny seikkailussa.
Savon läntisin kylä Otava kulkee nauhamaisena pitkin Heposelän rantoja ja pitkää Kotalahtea sen vieressä. Kylässä on kymmenkunta taloa ja ehkä sata asukasta. Muista Roudan maan kylistä se eroaa Otavan linnavuoren takia. Kun ensimmäiset asukkaat asettuivat Heposelän rannoille, heidän huomionsa kiinnittyi Linnavuoren pystysuora hahmoon. Vaikka seudulla on useita jylhiä kallioita, oli pienessä niemenkärjessä kohoava pystysuora kalliopaasi muita korkeampana ja jyrkempänä kuin tehty turvapaikaksi, jota ei valloiteta suurellakaan joukolla.
Vuorella vain asui vuorenhaltija. Otavaan muuttaneiden asukkaiden joukossa oli noita, joka lepytti vuorenhaltijan ja teki tämän kanssa sopimuksen. Otavan asukkaat asettuivat seudulle ja linnavuori antoi heille paitsi turvallisuuden tunnetta, myös näyttävän kallion, jonka laella pitää juhlia. Aika kului ja sekä vanha noita että vuorenhaltija kuolivat ihan luonnollisesti. Noidan oppilas on vain nuori tyttö, jolla on paljon lahjoja ja vähän kokemusta. Vuorenhaltijan vihamielinen tytär ei tahtonut ylläpitää aiempaa sopimusta. Ihmiset ja haltiakansa ajautuivat riitaan, kun uuden haltijan pojat söivät ihmisten lampaita ja ajoivat Otavan ihmiset vuoreltaan.
Otavan noita Kielo on hankalassa tilanteessa. Hänen mestarinsa on kuollut ja hän ei ole onnistunut todistamaan omaa pätevyyttään kotikylälleen. Kieli haluaisi olla vakavasti otettava noita ja saada kunnioitusta, mutta sen sijaan vuoren henget ovat tehneet hänestä naurunalaisen. Hän kuvitteli nimeävänsä itsensä Akaksi ja esiintyvänsä mahtavana tietäjänä jo alle 20-vuotiaana, mutta nyt kaikki uhkaa luisua käsistä. Kielo laatii kutsuloitsun manatakseen maan alta maahisen pistämään vuoren kansan kuriin. Hän voimisti loitsuaan sekä kärpässienin että maakivipiirillä, mutta ääntää maahisen nimen väärin. Lopputuloksena Kielo manaa paikalle maahisvaltiaan ja tämän hovin sijaan sijaan pelaajien hahmot. Nämä ilmestyvät maahisten kivipiiriin Otavan kylällä nuoren noidan eteen, joka hetken kuvittelee mananneensa maan alta sankarin ja tämän palvelijat ja määrää pelaajahahmot pistämään linnavuorella räyhäävän vuorenhengen ja tämän kolme nälkäistä poikaa kuriin.
Pelaajahahmot voivat korjata erehdyksen tai jättää sen korjaamatta. Mikäli he paljastavat olevansa jotakin muuta kuin manattuja maahisia, Kielo yrittää suostutella ja maanitella heitä auttamaan. Otava ei ole iso eikä rikas kylä, mutta hän voi luvata taikoa hahmoille tai luovuttaa heille entisen mestarinsa taikakynttilän. Jos sinun pitää improvisoida Otavaan sivuhhamoja, niin lähimmät talot ovat Kovala, Lokka ja Pääskynlampi. Kyläläisten nimiä puolestaan ovat Tokero, Reinikka Hämäläinen, Röppä Vasenkätinen, Vihakka Vanha-Kurki ja Närväinen.
Akka-Kielo
Kielo eli Akka eli Akka-Kielo on hädin tuskin aikuinen, mutta taikakykyjensä johdosta hän on noussut päällysnaisen asemaan kylässä, jossa talot sijaitsevat hajallaan jokainen omalla rantatontillaan ja varsinainen päällikkö puuttuu. Jokainen talo on siinä määrin itsenäinen, että kaikki kunnioittivat lähinnä Kielon opettajaa, Akka Syvämieltä, joka alisti linnavuoren haltijan ja teki vuoresta kylän turvapaikan.
Akka-Kielo on laiha tyttö, jolla on vehnänvalkoinen hiuskuontalo ja ketunhännillä koristeltu laukku kainalossa. Hän peittää honteloa olemustaan paksuilla vaatteilla ja yrittää esittää kovaa, koska on epävarma ja peloissaan. Akka-Kielo kertoo hahmoille mitä vuorella on odotettavissa ja määrää tai pyytää pelaajahahmoja kukistamaan vuorta vallassaan pitävän vuorenhenki Torakan. Torakka on vuoren nykyinen haltija ja hänellä on kolme kiukkuista poikaa, joista yksi on suuri ja likainen, toinen pieni ja hikinen ja kolmas kiero ja kivinen.
Otavan linnavuori
Harva linnavuori sijaitsee yhtä täydellisellä paikalla. Se on kapean niemen kärjessä ja niemeltä on yli sadan metrin kantama niin lännessä kuin idässäkin näkyville rannoille, jotka jäävät vuorta matalammiksi. Pohjoisessa on avoin vesi ja etelässä niemi on kiinni mantereessa kapealla 20 metriä leveällä kannaksella. Otavan vuorella ei ole muureja tai mitään rakennettuja linnoituslaitteita, sillä itse vuori on linnake. Vuoren laki on noin 40 metriä halkaisijaltaan oleva tasaisehko alue, jonne on rakennettu muutamia puurakenteisia keittokotia yöpymistä ja ruoanlaittoa varten. Vuori kohoaa yli kolmekymmentä metriä lähes pystysuorana monumenttimaisena kalliopaatena, jonka huipulle johtaa vain yksi polku. Tuotakaan polkua ei ole helppo kävellä ja jään ja lumen vuodenaikoina kiipeäminen vuorelle jotakin muuta reittiä kuin polkua pitkin on sulaa hulluutta.
Lähimmät talot sijaitsevat hyvinkin puolen tunnin kävelymatkan päässä linnavuorelta ja suurin osa kylää on vieläkin kauempana. Vuorelle johtavalla kannaksella on kalastusaitta, jossa on mahdollisuus yöpymiseen mutta hyvin niukat mukavuudet.
Vuoren haltijat
Torakka on alisen maan haltija. hän on verenjanoinen ja katkera otus, jota ihmiset inhottavat. Vaikka Torakka kiroaisi mieluiten ihmiset tai söisi nämä suihinsa, ei häneltä puutu muitakaan negatiivisia luonteenpiirteitä. Hän on siinä määrin ahne ja sikäli pelkuri, että hänet voi myös lahjoa ja pelotella pois vuoreltaan. Torakka jättää mieluummin avoimen taistelemisen tyhmille pojilleen. Tämä kolmikko on yksinkertaisia apureita, joilla riittää voimaa ja kykyä perinteiseen väkivaltaan, mutta ei juonimiseen tai kunnolliseen yhteistyöhön. Siinä missä Torakka on juonitteleva kieroilija ja taikataitoinen haltiaolento, ovat hänen lapsensa pelkkiä tappelijoita vailla yliluonnollisia taitoja.
Pojista Torykkö on kääpiökasvuinen pikkuäijä, jolla on erikoistaito liimautua kengistään liukkaaseenkin kivenkoloon ja säilyttää tasapainonsa hankalissakin tilanteissa, vaikka hän onkin samalla hidas töppöjalka. Torkakko sitä vastoin on melkein kolmimetrinen jättiläinen, jolla on valtavat raajat ja hirvittävä nuija. Hän on vahva, iso ja ruma ja tyhmin kolmikosta. Torkolkko ei eroa kooltaan keskimääräisistä ihmisistä, mutta hänen ihonsa on harmaata kuin rapakivi ja häntä on vaikeampi vahingoittaa, koska tavalliset iskut murtavat hänestä vain pieniä paloja. Jos Torkolkko sattuisi tippumaan järveen hän vajoaisi pohjaan kuin kivi ja hukkuisi sinne.
Torakka itse pysyttelee mieluummin taustalla. Hän hallitsee muutamia sellaisia loitsuja, joista voi olla hyökkääjille harmia, kuten kirot,maan vihat ja raudan synty. Raudan synnyn vuoksi Torakka pystyy parantamaan rauta-aseista saamansa vammat. Torakalla on lemmikkinään hahmojen taidoista riippuen kyy tai rautakyy; seikkailu on skaalattavissa hahmojen vaarallisuuden mukaan. Vuoren haltiakansa voi olla tasoltaan täysin inhimillisiä, mikäli pelinjohtaja haluaa vetää tämän “kaskenkaatajat kutsutaan taikakeinoilla sankareiksi”-tyyppisenä hullutteluna. Toisaalta vuorenhaltioista voi venyttää myös mahtavamman tason vastustajia, jos pelaajahahmot ovat oikeasti Kalevalan kovimpia sankareita.
Toimintaa!
Hahmojen vastustajilla on valttikortit sikäli käsissään, että he istuvat ylhäällä kotkanpesässään ja grillaavat kaappaamaansa lammasta nuotiolla. Toisaalta hahmot ovat näille täysi yllätys. Vartiointi on ylimalkaista ja pitkälti lähinnä Torakan käärmeen vastuulla. Se hoitaa vahtimisen päivisin aistien maan tärähtelyä, jos hahmot lähestyvät vuorta maasta eikä vesiltä käsin. Vesiltä taas vastassa ovat pystysuorat seinämät, joita kiipeäminen vaatisi loitsuvoimia. Öisin käärme kiertyy kerälle nukkumaan ja vuorenhaltiat luottavat siihen, että mikä tahansa yön pimeydessä lähestyvä hyökkäysosasto tarvitsee joko valoa ollakseen putoamatta jyrkiltä rinteiltä tai sitten hyökkääjistä lähtee pakostakin niin paljon ääntä pimeässä möyriessä, että he heräävät joka tapauksessa vastustajien lähestymiseen.
Onnistuivatpa hahmot sovittelemaan Otavan väen ja keljujen kallionhaltijoiden välit tai eivät, tietenkään Akka-Kielolla ei ole taikavoimia palauttaa heitä sieltä, missä he olivat ennen seikkailun alkua. Seuraavaksi seikkailuksi tuleekin löytää tiensä keskeltä tuhansia järviä niille tutuille kotikulmille, jossa hahmot hengailivat ennen kuin heidät kiskaistiin tähän välienselvittelyyn.