Iki-Turson laulu

Itse vanha Väinämöinen katsoi vierellä vesiä,
loi silmät sivulle purren. Näki kummoa vähäisen:
Iku-Turso, Äijön poika, vieressä veno punaisen
nosti päätänsä merestä, lakkoansa lainehesta.

Tämä setti sopii merihenkiseksi seikkailuksi tai laajemmaksi satunnaiskohtaamiseksi sopivan merimatkan lomaan. Seikkailun voi sijoittaa käytännössä minne tahansa Roudan maan merialueelle.

Kantele katoaa

Tässä seikkailussa on merkittävässä osassa yhtäältä Väinämöisen kannel, toisaalta itse ilkeä Iku-Turso, Kalevalan kamalin vesihirviö. Väinämöisellä oli kanteleita kaksikin ja seikkailun hiisillä on hallussaan hauenluinen kantele. Jos seikkailu on osa pidempää kampanjaa, voi sopivassa vaiheessa ennen seikkailua kiidättää hahmojen korviin sen sorttisia huhuja, että joku Sadko-niminen pelimanni itäisiltä mailta olisi vieraillut Mutalinnassa ja vienyt sieltä mennessään Veden emännältä Väinämöisen kanteleen ja nyt kaikki näkit ovat tuota soitinta etsimässä.

Vesille venosen mieli

Ihanteellisessa tilanteessa hahmot ovat muutenkin matkalla merta pitkin paikasta toiseen ja heidän reittinsä törmää Uikelopölliin ja kanteleen etsijään. Mikäli hahmoillasi ei ole sisäistä syytä lähteä merille, niin ehkä heidät on kutsuttu Kaukovainion markkinoille tai heidät on lähetetty hakemaan verokuormaa pohjoisesta joltakin lapinkylältä. Jos hahmot ovat turjalaisia, niin he voivat olla matkalla vaikka Oulujoen suureen lohenpyyntiin.

Kantelaan etsijä

Väinämöisen kuuluisa kannel on tosiaan joutunut hukkaan jo toisen kerran. Se oli Ahdin ja Wellamon suuri aarre, mutta soitin päätyi Mutalinnassa vierailleen soittajan matkassa takaisin maan päälle. Jos Sadkon tarina on pelaajille tai pelinjohtajalle tuttu, tätä venäläistä kansansatua voi mukailla kanteleen katoamisessa. Sadkolta soiton päätyi hiisille ja nämä käyttävät parhaillaan suurta taikaesinettä omiin juoniinsa. Wellamo lähetti aarteensa perään näkin nimeltä Kita. Kita on puoliksi ihminen ja puoliksi vedenväkeä, ruma akka, jolla on kalamainen ihmo, mulkosilmät, limaiset kaulapoimut ja vahva merenmaku hengityksessä. Hän on saanut vihiä hylkeiltä, että Perämerellä on kaikunut ihmeen kaunista soittoa, joka ei ole valaiden laulua.

Kita kulkee merellä puisella yksipaikkaisella ruuhella, jota kaksi pyöriäistä vetää. On eduksi, jos hän onnistuu herättämään pelaajien epäluuloisuuden. Kita ei tahdo paljastaa etsivänsä himoittua artefaktia ja hän suhtautuu itse hahmoihin erittäin epäluuloisesti ja peitellyn vihamielisesti. Kita on mukana seikkailussa, jotta pelaajat pystyisivät ajoissa päättelemään, että joku etsii suurella motivaatiolla jotakin kadonnutta esinettä ja on valmis kääntämään meren ympäri sen löytääkseen. Mitä paremmin hahmot saavat Kidasta irti asioita, sitä selvempää on, että etsijänä ovat veden väen hallitsijat ja etsinnässä on soitin. Jos hahmoja ei kiinnosta, niin Kita voi olla seikkailussa ihan vain satunnaiselta viihteeltä vaikuttava kummajainen tai yksittäinen hidaste heidän matkallaan kohti omaa kohdettaan. Jos tilanne etenee väkivaltaiseksi, niin Kita pakenee aika pian huomattuaan, että hahmot eivät käytä kanteleen voimia. Mikäli hän selviytyy pakoon, pyrkii hän sitten kostamaan hahmoille tekemällä altapäin reiän veneeseen tai tartuttamalla veneen pohjaan hirveän merirokon. Tämä voi ohjata hahmot myöhemmin hakemaan apua seuraavalta kohtaamaltaan laivalta, eli seuraavasta kohtauksesta.

Kita ei ole yksinään suuri vaara pelaajahahamoille. Hän on tiedon kerääjä ja hallitsee riittävästi vesieläimiä, jotta kykenee aiheuttamaan ongelmia, mutta hän ei ole mikään soturi. Kita erehtyy alussa epäilemään hahmoja kanteleen varkaiksi, sillä mokomat kiertolaiset a seikkailijat vaikuttavat juuri sellaiselta porukalta, joka on ostanut tai ryövännyt kanteleen Sadkolta.

Hiidet on merelle lähtenyt

Uikelöpölli on hiisien laiva. Se on ruma kokoelma ilmalla täytettyjä tynnyreitä, köysiä, nahkahihnoja, kettinkiä, tähystystorneja ja yhteen nivottuja laitureita, jonka merikelpoisuus on kaarnalaivan luokkaa. Hiisien onneksi sää on hyvä ja merenkäynti helppoa. Laivan kannelta vipeltää ja sen mastoihin kiipeilee suunnilleen 20 hiittä, joista osa äyskäröi vettä, muutama nostaa pitkää siimaa, yksi hakkaa vasaralla nauloja laitureihin pitääkseen purkin kasassa ja muutamat hoilaavat vanhaa merenkäyntilaulua (kimitä: “Hi-uuli-hei, huolta nyt ei, veshiisi pelkoa tunne ei!”).

Hiisien purkki on pinta-alaltaan isompi kuin hahmojen alus ja selvästi raskaampi ja hitaampi. Hiidet viestivät hahmoille heiluttamalla lippuja ja huutamalla, samaan aikaan kun osa jynssää kantta ja yksi huutaa mastosta muille, että paapuurissa on isoja ihmisiä näkyvissä (pelaajahahmot veneineen). Nämä hiidet eivät ole haastamassa riitaa, vaan tärkeällä tehtävällä. Juonen kannalta on eduksi, jos niiden ja hahmojen kohtaaminen on rauhanomainen. Vaikka hiidet ovat lähes ystävällisiä ja tarjoutuvat esimerkiksi ostamaan hahmoilta ruokavaroja (tai jotain muuta, mistä hahmoilla ei ole pula), niin Uikelopöllin miehistö on niin pahasti toistensa päälle puhuvaa ja lyhytjänteistä, että niiltä kestää kauan selittää hahmoille, mitä he oikein ovat merellä tekemässä.

Uikelopöllissä nimittäin on Roudan maan ensimmäinen sukelluskello. Laiva sisältää ison rautapadan, joka on laskettu kettingissä meren syvyyksiin ja sen sisällä on hiisi soittamassa Väinämöisen kannelta. Tämä on tieteellinen koe, jolla hiidet yrittävät kommunikoida meren alla asuvan Iku-Turson kanssa houkutellakseen Kalevalan kamalimman meripedon pintaan ja kytkeäkseen sen lauttansa moottoriksi. Sitten heillä on suunnitelmissaan lähteä ryöstämään Turku hirviövoimin tehostetulla laivallaan.

Hiidet on hyödyksi esittää koomisina ja katastrofialttiina tunareina, jotka tarjoavat hahmoille paistettuja lokinmunia. Yksikään ei ehdi puhua kunnolla omaa puheenvuoroaan loppuun, kun toinen hiisi tulee selittämään jotain muuta. He ovat meritutkijoita, jotka selvittävät meren elämää. Tässä on vinssi, jolla voidaan laskea kelluva ankkuri. Näihin saviruukkuihin on kerätty neljää eri perusmakua meren näljää, joista useimmat ovat märkinä vihreitä. Hiidet esittelevät ostotarjouksia hahmojen vähemmän arvokkaista tavaroista (hatuista, hansikkaista ja vöistä) ja tarjoavat tilalle toisaalta täysin arvottomia vaihtoesineitä (hieno kivi, kaksihaarainen keppi, peikonhammas) mutta myös kiinnostaviakin tavaroita (purkillinen murskattua myrkkykatkoa, kaulakoru joka suojaa hammasmädältä).

Hiidet pitävät toivon mukaan hahmot kiireisinä kotvan aikaa, kyselevät näiden matkakohteesta ja kertovat levottomia ja ristiriitaisia huhuja siitä, minne hahmot ikinä ovat matkalla. Vähitellen kaiken disinformaation välissä ne saattavat paljastaa hahmoille yhä suuremman osan suunnitelmastaan. Mitä aktiivisemmin ja ovelammin pelihahmot juttelevat hiisien kanssa, sitä enemmän he saavat tietää. Jos taas hahmot antavat hiisien johdatella itseään, puhe menee hahmoihin. Jos keskustelua jatketaan tarpeeksi kauan, toimii hiisien syötti ja Iku-Turso lähtee seuraamaan Uikelopölliä. Siinä vaiheessa onkin sitten hätä kädessä.

Piru merrassa

Vesi kuohuu ja satunnainen lonkero läimäyttää hiiden tai jonkun muun sivuhahmon mereen niin että tämä lentää kymmeniä metrejä ennen kuin iskeytyy ammuksen lailla veden pintaan. Tässä vaiheessa on vielä yksi kierros aikaa pelastaa tilanne upottamalla hiisien sukelluskello kanteleensoittajineen, jolloin Iku-Turso lähtee seuraamaan tilanteesta pihalla olevaa soittajahiittä ja tämän uppoavaa sukelluskelloa kohti Pohjanmeren syvyyksiä: päivä on pelastettu. Ellei näin toimita, nousee lonkeropartainen merihirviö pintaan ärjyen ja pärskien.

Hiisillä on heikonpuoleinne hallintaote Iku-Tursoon niin kauan, kuin hiisibardi soittaa kanteleella tursolle käyttäytymisohjeita Väinämöisen taikasoittimella. Se ei estä Iku-Tursoa olemasta vaarallinen, kaatamasta puolta miehistöä hyökyaallolla ja syömästä muutaman sivullisen jos niikseen tulee. Kohdatessaan suoran hyökkäyksen Iku-Turso myös puolustautuu aktiivisesti ja sellaiseen puolustukseen saattaa liittyä muutama haaksirikko. Jos peto pääsee pintaan, niin aktiivinen pako on varmin keino säilyttää edes jonkun henkikulta, mutta todella sankarilliset hahmot voivat pelastaa tilanteen vielä hankkimalla kanteleen omiin käsiinsä ja soittamalla Iku-Turson takaisin aaltoihin. Mikäli kantele jää hahmoille, niin ennemmin tai myöhemmin veden väki tulee yksin tai joukolla noutamaan suosikki-instrumenttiaan.

Kaipaatko lisää lukemista? Mene Ihmettele-lehden etusivulle! Voit myös lukea lisää kirjoittajalta Wille Ruotsalainen tai aiheesta .

Jätä kommentti