Tämä on lyhyt kertapeli Roudan maahan. Tällä kertaa mukana on myös puolivalmiit pelihahmot. Pelissä hahmot ovat Ristin Kiesuksen munkkeja itäisiltä mailta ja tekemässä lähetystyötä Karjalassa. Hahmot joutuvat käymään läpi kovia koetuksia Mansikan tilalla. Mansikan tila on yksi Korelan mahtavimpia taloja ja talon isäntä Ukko Mansikkaa pidetään Korelassa merkkimiehenä ja suurena päällikkönä. Hahmot ovat julistaneet sanomaa Korelan ensin Korelan markkinoilla ja sitten Mansikan tilalla. Julistuksesta seurasi kovia puheita, huutamista ja riitelyä, mutta mustelmilta on vielä vältytty. Rauhoittaakseen tilannetta Ukko Mansikka suljetutti muukalaismunkit maakellariinsa.
Hahmojako
Voit tehdä hahmojaon yksinkertaisesti tulostamalla ja leikkaamalla hahmokortit. Jokaisen kortin kääntöpuolelle voi kirjoittaa hahmon alkuperäisen syyn ryhtyä munkiksi. Nämä voi valita satunnaisesti seuraavasta listasta:
- Kirkkolaulun kauneus
- Vanhojen rikosten hyvittäminen
- Pettymys rakkaudessa
- Esteettinen elämys ikoneista
- Laiskuus ja mukavan elämän etsiminen
- Jumalanpelko
Hahmot voi valita kuvassa näkyvistä vaihtoehdoista. Ennen pelin alkua on hyvä kysyä pelaajilta, mistä kukin hahmo pitää ja antaa jokaisen miettiä vähintään yksi asia, mitä hahmo osaa ja missä hän on huono. Sitten pelin voi polkaista käyntiin.
Juureskellarissa
Pelin alkaessa hahmot on lukittu maakellariin. Kellari maahan kaivettu kuilu, jonka seinämiä kiertää kivistä ladottuja porrasaskelmia ja joka on luolamainen maakuoppa. Kellari on epäsäännöllisen muotoinen ja sinne lasketaan tarvittaessa tikkaat, sillä ylös kapuaminen pohjalta on vaivalloista, vaikkakaan ei mahdotonta. Hahmoille on annettu kellariin huopia, vettä ja juureksia. Olette rukoilleet yhdessä vankeudessanne ja aamun tullen kellarin luukku avautuu ja valonsäde loistaa hämärään vankeuteenne. Ylhäältä kuuluu Korelan suuren päällikön, Ukko Mansikan ääni:
“Olen kuullut, että teidän jumalanne antaa seuraajilleen uskoa, toivoa ja rakkautta. Saatte todistaa olevanne niissä mahtavia. Jos selvitätte kolme koetusta, niin annan kastaa itseni ja koko talonväkeni ja lupaan seurata tätä ristin jumalaa. Jos epäonnistutte, niin silloin en taida luottaa tähän uuteen jumalaan. Mutta mikäli voitte vielä kävellä kokeiden jälkeen, niin olette toki vapaat lähtemään ja yrittämään onneanne muualla. Annanpa teille siinä tapauksessa vielä kontin evästäkin”
Ukko Mansikka selittää, että hän on valmis kuuntelemaan hahmoja ja määräämään koko talonväkensä ottamaan kasteen, mikäli ristinjumala todistaa mahtinsa ja hahmot näyttävät olevansa opetustensa mukaisia. Ukko Mansikka on kuullut, että Ristin mukaan tärkeimmät asiat ovat usko, toivo ja rakkaus ja hän sanoo laittavansa hahmot testeihin, jossa hän koettelee näiden uskoa, toivoa ja rakkautta.
Jokainen onnistunut koe tulee parantamaan hahmojen asemaa. Mikäli hahmot epäonnistuvat osassa kokeista, mutta onnistuvat toisissa, Ukko Mansikka joutuu harkitsemaan heidän sanojaan. Mansikan talossa elää ainakin kolmisenkymmentä talouden jäsentä, joista osa on lapsia ja osa palvelijoita. Useimmat suhtautuvat munkkivieraisiin uteliaasti, mutta suurin vaikuttava paikallisten käyttäytymiseen on hahmojen oma käytös ja toiminta. Mitä ystävällisempiä hahmot ovat ja mitä paremman vaikutuksen he tekevät, sitä enemmän he voivat saada apua ja neuvoja paikallisilta. Ylimielisiin ja kopeisiin munkkeihin suhtaudutaan puolestaan niin, että heidän toivotaan epäonnistuvan.
Maatila sijaitsee Korelan kylässä rantatontilla ja koostuu useasta rakennuksesta, joita hallitsee jättimäinen pirtti. Hahmot majoitetaan yhteen pihan aitoista ja palvelusväki ja pari asemiestä pitävät heitä puolihuolimattomasti silmällä koetusten välillä.
Toivo
“Ensimmäiseksi saatte näyttää, että Jumalanne antaa teille toivoa. Tämä voi nimittäin tuntua toivottomalta työltä. Tuossa on muutama karhukeihäs ja tukeva seiväs. Pyydystäkää Rännänlahden pelottava villikarju ja olette onnistuneet ensimmäisessä kokeessanne, todistaen että teillä on toivoa.”
Rännänlahden mailla liikkuu iso villikarju, joka on aiheuttanut pelkoa ja harmia. Se ahdistelee kotisikoja ja uhkailee paimenia. Mansikan metsästäjät opastavat munkit Rännänlahden seudulle ja antavat näillä karhukeihään, soihtuja ja herneitä, joilla houkutella eläin näkyviin. Munkkiveljien tehtävänä on pyydystää pahaluontoinen villikarju, jotta eläimestä saadaan laitettua juhla-ateria ja jotta väki voisi liikkua turvallisemmin myös Korelan kylän laitamilla.
Villikarju on pahansisuinen, isokokoinen, häijy ja omalla tavallaan ovela otus. Se ei kuitenkaan ole mikään karhu, mutta toisaalta eivätpä munkitkaan luultavasti ole mitään ammattimetsästäjiä. Tämä kohtaus on hahmoille haastava kamppailu, mutta heitä on monta ja he voivat käyttää neuvokkuutta apunaan. Mikäli hahmot onnistuvat pyydystämään villikarjun, saavat he metsästäjiltä hyväksyntää ja taputtelua olkapäille. Jos he epäonnistuvat, pyydetään heitä silti kertomaan onnettomuuksistaan Mansikan väentuvassa ja heille voidaan naureskella hyväntahtoisesti. Mikäli hahmot edes yrittävät saada sian kiinni, pääsevät he majoituksessaan siirtymään maakellarista aittaan. Onnistunut siantappo puolestaan tuottaa heille juhlasyömingit ja Ukko Mansikka päästää heidät liikkumaan vapaammin taloudessaan.
Rakkaus
“Suurin on rakkaus, tai niin Ristin ottaneet puhuvat. Nytpä saatte todistaa olevanne puheittenne veroisia. Piikani Käkiliina on aina toivonut saavansa lapsen, mutta häneltä on puuttunut mies viereltään. Tehkääpä taikanne, jotta Käkiliinan toive toteutuisi ja hänen sukunsa jatkuisi.”
Jos pelaajat tuntevat vanhan kansanlaulun “Minun kultani kaunis on”, niin laulu kuvaa yllättävän tarkasti Käkiliinaa. Hän on kaitaluinen, kierosilmäinen, pattipolvinen, länkisäärinen ja muutenkin hätkähdyttävän oudosti muodostunut leveäsuinen akka, jolla ei ole ollut vientiä miesten keskuudessa. Silminnähtävän rujoutensa takia Käkiliina on hiukan ujo, epäluuloinen ja pelkää loukatuksia tulemista.
Ristin munkeille on puolestaan tähdennetty, että heidän on elettävä oma elämänsä siveästi ja selibaatissa. Mikäli joku hahmoista rikkoo luostarilupauksensa, on täysin muista pelaajahahmoista kiinni, mikä rikkurin kohtalo on. Ovelat hahmot pystyvät tietysti juonimaan Käkiliinalle miehen muutenkin kuin ryhtymällä itse hommiin. Tämä on ongelmaratkaisutehtävä, jossa on kyse valinnoista, ei hahmojen kyvyistä tai osaamisesta. Mutta on selvää, ettei Mansikan Ukko odota kauan ja ellei seuraavaan ukonilmaan mennessä Käkiliinalta ole kuukautiset kadonneet, julistetaan toinen koe herkästi epäonnistuneeksi.
Usko
”Viimeisessä kokeessa teiltä kysytään uskoa tähän uuteen jumalaanne”, Ukko Mansikka selittää. ”Nyt kun jyrinä alkaa yltyä, saatte kiivetä Kalliosaaren huipulle. Ottakaa mukaanne tuosta tukeva rautakanki ja huipulla kukin teistä saa luvan nostaa sen kohti taivasta ja herjata vuorollaan jotakin Kalevalan jumalista. Ainakin Ukolle ja Raunille saatte luvan sanoa pahasti todistaaksenne, että ristinjumalanne suojelee teitä.”
Tämä koe on luultavasti enemmän psykologinen kuin pelimekaaninen. Kevytrakenteinen silta johtaa mantereelta pienelle ja korkealle kiviselle saarelle. Hahmot saavat mukaansa rautakangen ja joku renkipoika opastaa heidät polulle, joka johtaa Kalliosaaren laelle. Hahmojen ja oppaana olevan paimenpojan kulkiessa kohti Kalliosaarta, sade yltyy ja piiskaa kaikki läpimäriksi. Ukkonen jyrisee lähellä ja salama välähtää pohjoisessa häämöttävän metsän yllä hahmojen kiivetessä kohti mäen paljasta ja kivistä lakea. Muuten heitä ei vartioida, mutta heille tähdennetään, että mikäli he pakenevat, on päivänselvää miten surkeasti he luottavat jumalaansa.
Kukin hahmoista saa vuorotellen nostaa kangen ilmaan ja herjata vapaavalintaisesti jotakin Kalevalan jumalaa. Ukkonen jyrisee taustalla ja sade lankeaa hahmojen päälle heidän herjatessaan. Pyydä pelaajaa heittämään herjauksen jälkeen noppaa. Mikäli joku heittää 20, salama valaisee Kalliosaaren laen osuessaan rautakankeen ja kärventää huutaneen hahmon kuoliaaksi.
Mikäli edes osa hahmoista selviytyy koetuksesta, Korelan herra Ukko Mansikka on kiinnostunut tästä uudesta jumalasta ja hahmot ovat onnistuneet tehtävässään. Heille saatetaan tarjota paikkaa Mansikan taloudessa. Huonommit käyttäytyneet munkit voidaan lähettää jatkamaan lähetystyötä naapurikyliin. Jos joku hahmoista kärähtää salaman iskemänä, ovat paikalliset erittäin uteliaita tietämään, mitä jumalista edesmennyt herjasi ja mihin tyyliin. Kyseisen jumalan palvonta säilyy silloin Mansikan taloudessa vahvana. Mikäli hahmot epäonnistuivat kahdessa ensimmäisessä tehtävässä, mutta onnistuivat viimeisessä, lähetetään heidät matkoihinsa mutta eväiden kanssa.