Kotikylän maisemista Torisevan rotkojärvet olivat Inhalle ehkä rakkaimmat, siksi usein hän niitä kuvasi kynällään ja kamerallaan. Toriseva sai Inhasta vakaan puolestapuhujan; sata vuotta on tosin kulunut, eikä järviä ole vieläkään rauhoitettu.
Suomi kuvissa -teos ilmestyi kahtenatoista vihkona vuosina 1895–96. Tuohon Suomea esittelevään sarjaan Inha oli ottanut kolme aihetta Virroilta: Torisevan, Vaskiveden lapinrauniot sekä virtolaisen kirkkoveneen. Kuten sarjan muutkin kuvat, oli kotiseudun nähtävyydet tekstitetty suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi, ranskaksi, saksaksi ja englanniksi.
Torisevaa käsittelevään pieneen kuvatekstiin oli Inha saanut kohtalokasta tunnelmaa: ainoastaan se järvi, joka ei ole yksityisellä maalla, oli säästynyt kaskeamiselta ja halkojen hakkaamiselta.
”Kuinka kauan kuluneekaan, ennenkuin niillä kallioilla jälleen on kehyksenä entinen jäntterä petäjikkönsä? Jos maa saa jäädä yksityisen haltuun, niin tuskin se tapahtuu milloinkaan.”
Torisevan maisemakuva koristi Uuden Kuvalehden kantta vuonna 1896. Lapsuuden romanttiset erämaajärvet Inha esitteli myös Suomen maisemien toisessa painoksessa 1925.
Inha kokosi Suomen maisemien aineiston aikaisemmista, muissa yhteyksissä ilmestyneistä kirjoituksistaan ja matkakokemuksistaan. Toista laitosta varten hän teki tekstiin karsintoja ja tiivistyksiä.
On mielenkiintoista lukea Inhan teksti Kolme Torisevaa Kansanvalistusseuran kalenterista vuodelta 1916. Se on sanomalehtimiesmäinen, ajankohtainen, kantaaottava.
Inha kertoo, miten ”tuo sammuva iltarusko vuorimuurin korkealla otsalla sytytti lemmen, sai heltymään mielialan herkän kanteleen ja tunnelman pukeutumaan ballaadiksi tai vanhaksi ritaritaruksi.” Korvaamattomalta tuntui nuoruudessa se vahinko, kun hakattiin maahan se vanha kuusikko, joka oli järven eteläpään jylhä koristus.
Lisää oli tulossa: Alaisen Torisevan länsirannalle rakennettiin torppaa, jonka asukkaat raivasivat maata muuttaen maisemaa. Uusi kova isku oli suuri kaski, jonka jättämää aukkoa haikeasti surtiin.
Vaikkei järven pohjoispäässä ollut tehty tuntuvia hakkuita, tuntui Toriseva Inhasta olevan raunio siitä, mitä se ennen oli ollut. Maisema oli saanut ylleen arkivalaistuksen, jäynyt värittömäksi ja alastomaksi.
Keskistä Torisevaa Inha piti yleisluontoisena erämaajärvenä, kappaleena Suomen ikivanhaa perusvuorta ja aarniometsää. Kolmas, Yläinen Toriseva Virtain päässä, oli ”ihana, viehättävä helmi, niin ehyin rannoin, niin pilviä pitävin kuusikoin ja petäjistöin, niin tyvenin vesin ja kallioiden kuvastuksin, että matkamiehen nahistuneeseen mieleen, ennenkuin hän aavistikaan, pulpahti riemuisa luonnonsävel.”
Yläinen Toriseva oli vähiten muuttunut, kun Inha muutaman vuosikymmenen kuluttua palasi sitä katsomaan. ”Sepä olikin Virtain pappilan maata, jota hakataan pois vain säästellen.” Tosin Inha piti pahana juurelta oksittua maantien puoleista rantaa, sillä järvi oli menettänyt piileksivän salaisuutensa.
”Eikö Virtain kunnan kannattaisi säästää järven rantoja kaikelta hakkuulta ja säilyttää niin ehjänä kuin mahdollista maisemaa, joka on sen somimpia, jota käydään katsomassa läheltä ja kaukaa?” kysyy Inha.
”Mutta toivokaamme, että Toriseville pian koittaa valoisampi aika ja että ne yhteistoimin suojellaan enemmältä hävitykseltä ja rauhoitetaan luonnonpuistoksi.”
Inha tutkaili lapsuutensa järvimaisemaa kesällä 1915, ja tuolloin tuntui järvistä eteläisin, Alainen Toriseva, melkein parantuneen entisestään. Paljaalle aholle oli kasvanut tiheä nuori männikkö, torpat olivat sulautuneet maisemaan – Toriseva näytti jälleen ehjältä, vaikka sen yleissävy oli muuttunut. Hän halusi jopa leppyä taiteilija Armid Sandbergin rakentamalle kaksikerroksiselle Pilvilinnalle, koska ”se puhuu lemmestä tätä luontoa kohtaan ja suosittelee sitä semmoisille, jotka eivät muutoin tule sen arvoa ajatelleeksi.”
Riemu oli ennenaikaista. Vuoden 1916 teksti jatkuu: ”Viime talven kuluessa hakattiin pohjoispään vuoriranta aivan tyhjäksi, vieläpä vuoren päällystäkin pitkiin matkoihin. Kaikki rantamaisemat menivät perinpohjin pilalle.”
”Kuinka kauan kuluneekaan, ennenkuin niillä kallioilla jälleen on kehyksenä entinen jäntterä petäjikkönsä? Jos maa saa jäädä yksityisen haltuun, niin tuskin se tapahtuu milloinkaan. Mutta toivokaamme, että Toriseville pian koittaa valoisampi aika ja että ne yhteistoimin suojellaan enemmältä hävitykseltä ja rauhoitetaan luonnonpuistoksi. Virtain kunnan tulisi tässä ryhtyä toimiin. Ne sopisivat yhteen sen pappilain metsämaahan. Myyköön kunta muualta sen verran, että voi ostaa nämä järvet ympäristöineen.”
Tänä keväänä [vuonna 1990] on Torisevien rauhoittaminen yhä auki. Luonnonsuojelulain mukaista rauhoitusaluetta on yhteensä 12 hehtaaria; se on Virtain kaupungin omistamaa maata, Alaisen Torisevan itärantaa. Länsirannalla on useita yksityisiä maanomistajia.
Keskisen Torisevan itärannan omistaa Matti Kallio, joka on isänsä periaatteen mukaisesti pyrkinyt pitämään alueen luonnontilassa. Parhaillaan Kallio neuvottelee Hämeen lääninhallituksen kanssa virallisesta rauhoittamisesta.
Yläisen, Virtain-puoleisen Torisevan, maanomistajana on Virtain seurakunta, joka on hakenut rauhoitusta vaatien korvausta menetetyistä oikeuksista. Hakemusta ei ole vielä ratkaistu.
Alaisen Torisevan länsirannalla on valtion Tielaitoksen levähdysalue ja siihen kuuluva puistometsäalue. Sen pitäisi tulla rauhoituksen piiriin erillisellä asetuksella; kuitenkaan ei ole tiedossa, kauanko asetuksen säätäminen kestää.
Muutama vuosi takaperin teetti Virtain kaupunki helsinkiläisellä konsulttitoimistolla matkailun kokonaissuunnitelman. Siinä ehdotettiin, että Toriseville rakennettaisiin geysir, joka lisäisi kohteen vetovoimaisuutta. Ehdotus haudattiin hyvin hiljaa.
”Virtain kunnan tulisi tässä ryhtyä toimiin. Ne sopisivat yhteen sen pappilain metsämaahan. Myyköön kunta muualta sen verran, että voi ostaa nämä järvet ympäristöineen.”
Viimeisin keskustelu [1990] Torisevan ympärillä on parhaillaan menossa. Golfinharrastajat puuhaavat golfkenttää Torisevan ja Lakarin väliseen maastoon; lähin viheriö oli suunniteltu runsaan sadan metrin päähän kaupungin rauhoittamasta alueesta.
Hankkeesta kuitenkin valitettiin, eikä se mennyt läpi Virtain kaupunginvaltuustossa. Kaupunki ei myöskään lähde perustettavan golfyhtiön osakkaaksi. Se on kuitenkin mukana neuvotteluissa, sillä tuo golfaajien mielimä 70 hehtaarin alue on kaupungin omistuksessa. Torisevan rotkojärville haluttaisiin leveämpää suojavyöhykettä.
