Inhan maantieteellinen pääteos on Maantiede ja löytöretket, neliosainen muhkea kirjasarja, jonka ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1912 ja viimeinen 1926. Tuona aikana Inha oli jo täysin eristynyt ympäröivästä maailmasta ja omistautui menneiden aikojen löytöretkeilijöiden työlle. Jälkipolvet voivat vain ihmetellä kirjailijan kykyä sulattaa valtavia tietomääriä; jo hänen lähdeluettelonsa hengästyttää.
Viime vuosisata oli löytöretkien ja outojen kansojen tutkimisen aikaa. Inha oli lapsesta saakka ihaillut kaukomaiden kertomuksia, ja Maantiede ja löytöretket -teoksen ensimmäisessä osassa hän puhuukin löytöretkien historian reippaasta luonteesta.
Hän kirjoittaa historian käsittelevän semmoisten miesten työtä, joita rohkea yritteliäisyys, tiedonhalu, seikkailunkiihko on saanut vaaroista huolimatta kuljettamaan maantuntemuksen rajapaaluja kauemmaksi outoihin maihin.
”Lukemattomat ovat näillä teillä sortuneet, mutta suurempi on niitten luku, jotka ovat palanneet kotimaahan löydöistään kertomaan.”
Inha itse oli vuosikausia, vielä aikuisella iälläkin, haaveillut pestautuvansa brittiläisiin Intian-joukkoihin. Suunnitelma ei toteutunut, mutta hän pääsi kaukomaihin kirjallisuuden välityksellä.
Inha ei varauksetta ihaillut noiden urheiden löytöretkeilijöiden toimia: ”Uuden ajan alkupuolella merentakainen yritteliäisyys säälimättä sorti ja turmeli löydettyjen maitten luonnontilassa eläviä turvattomia kansoja. Nämä lehdet löytöretkien historiaa ovat sen surullisimmat; ne usein saattavat epäilemään korkeampia ihanteita noudattavaa Kaitselmusta sivistyksen kehittämisessä ja leviämisessä. Niin monen säälimättä tuhotun kansan haudat puhuvat näiltä lehdiltä tuskallista kieltään. Kristillinen lähetystoimi on muodostunut vastapainoksi noille julmille, säälimättä musertaville, ihmiskuntaa ja ihmisyyttä raiskaaville, vaikka usein kristinuskon nimissä toimiville vallottajille ja anastajille.”
Inhan teoksen alaotsikko on Kertomus siitä miten maa on tullut tunnetuksi ja maantiede kehittynyt. Ensimmäinen osa alkaa Vanhalta ajalta Eufratin ja Tigrisin laakson muinaisten sivistyskansojen maantuntemuksesta ja päättyy Uuden ajan kynnykselle portugalilaisen prinssi Henrik Purjehtijan tutkimuksiin Afrikan länsirannikolla.
Toisen osan Inha aloittaa Columbuksen matkasta Amerikkaan ja päättää Olaus Magnuksen käsitykseen Suomesta. Kolmannessa osassa lähdetään liikkeelle 1600-luvulta Intian retkistä ja päädytään Livingstonen keralla Afrikkaan 1860-luvulla.
Teossarjan neljäs osa on niistä laajin, lähes 700-sivuinen. Inha kuljettaa lukijansa pimeään Afrikkaan, Etelä- ja Keski-Amerikkaan, ikuisen jää Pohjolaan, Sisä-Aasian vuoristoihin sekä jään, vilun ja myrskyn maanosaan, Antarktikaan. Kirja päättyy aivan Inhan omaan aikaan, viimeisiin edistysaskeliin Arabiassa ja Afrikassa.
