Terveyden ja hyvin­voinnin laitos epäilee sukkahousuja

Ihmettele

Kun 60-luvulla rippilahjaksi saadut tekohampaat olivat koreilun huippu, voi nykynuori saada synttärilahjaksi uuden nenän tai rinnat. Kun ihminen ennen tavoitteli kuolematonta sielua, on nykyisin tavoitteena kuolematon ruumis. Kaikille kajahtaneille on omat nettisivunsa, ja lehtien sivut hyllyvät yksityisklinikoiden ilmoituksia. Siitä vain Luojan töitä parantelemaan!

Mitä tekee tavallinen naiseläjä sivukylässä? Hän luottaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen.

Olen niin kiitollinen siitä, että olen THL:n lähiseurannassa. Kansanterveyden uskollinen valvoja muistuttaa siitä, ettei tietokoneen ääressä istuminen ole sököselkäiselle pitkän päälle terveellistä.

Uskon tämän auliisti. Kukaan ei ole kuolinvuoteellaan tiettävästi katunut sitä, ettei lähettänyt enemmän sähköposteja tai istunut kauemmin kokouksissa.

Liikuntamuodoikseni THL on määrännyt kaksi kävelylenkkiä päivässä ja venyttelyn aina kun mahdollista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ottanut jyrkän kannan sukkahousujen käyttöön; tiedätte nuo epämiellyttävät vekottimet, joihin naissukukunta on suostunut pukeutumaan jo puolen vuosisataa. THL epäilee koko sukkahousujen käytön järkevyyttä. Kun ne joskus harvoin otetaan esille, puhkeaa laitoksen piirissä heti ankara epäluulo.

Sukkahousut ennustavat lähtöä.

Pikkukenkien sijaan THL suosittelee käytettäväksi lenkkareita, vaelluskenkiä tai kumisaappaita. Se pitää myös huulipunaa, hiuslakkaa ja hajuvettä hyvin epäilyttävinä.

Tutkimuslaitos korostaa, että liiallinen imuroiminen ja siimaleikkurointi voivat vaarantaa terveytesi. Kaikenkaltainen sähkövatkaaminen ei voi olla luontokappaleelle hyväksi.

Laitos luottaa perinteiseen ruokaympyrään. Kaurapuuro ja leivänkannikat ovat arvossaan, mustikat parhaita mättäiltä ja karviaiset puskista syötyinä. Ydinluu on sen ydinosaamista, ja kala, hieman eltaantunutkin, on loisteliasta evästä – varsinkin jos tarjoutuu tilaisuus syödä sitä naapurin tunkiolla.

Kerran THL löysi kyläpaikan kuistilta puoli kattilallista hernekeittoa ja rupesi heti vierailun jälkeen saarnaamaan ponnekkaasti ilmastopäästöistä.

Valistunut lukija lienee jo arvannut, että kyse on koirastani.

Tuli tässä pidetyksi pitkähkö pöytäpuhe koiran korvaamattomuudesta. Kerroin lääkäristä, joka pillerien sijaan oli määrännyt kipupotilaalle reseptillä koiranpennun. Taisin mainita uutisesta, jonka mukaan koirat kuntouttavat Afganistanin sodassa pimahtaneita amerikkalaissotilaita.

Korostin, että itse olen oppinut runoilijalle oivallisia taitoja kuten nuuskimisen, korvien höristelyn ja luovat päivätorkut. Näen maailman joka aamu ensi kertaa.

Vakuuttuneina talon nuoret ristivät koiran uudelleen: ”Se on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos!”

Totisesti, THL on minun oikea tassuni.

Riemukseni löysin äskettäin Eero Ojasen kirjoittaman Koiran filosofian. Koira on vuosituhannet ollut ihmisen kumppani, ei siis hyötyeläin. Filosofi arvelee, että kun yhteiskunta menee aina vain hullummaksi, saa koira edustaa tervettä järkeä. Kuka muuten tunnisti kotiin palaavan, naamioituneen Odysseuksen? Vain Argos, kuninkaan vanha koira.

THL tietysti suosittelee tätä kirjaa.

Eikä pidä unohtaa klassikkoa 50 vuoden takaa. Veikko Huovinen riisui ihmisnaamionsa, antoi korvien valua poskilleen, nokkansa kostua hyvävainuiseksi ja kirjoitti Kylän koirat. Mitään sädehtiviä uskollisuustarinoita ei ole luvassa: Huovinen näkee koiran aivan tavallisena koirana, uskollisena omalle koiruudelleen.

Valokuviakin on, ja yhdessä lyömätön kuvateksti. Kuvassa sekava sotkamolainen koiralauma tallustaa hangella ja alla lukee: ”Matkalla häiritsemään kansakoulun opetusta.”

Vuh!

Osta Maijan runokirja Hyviä hyssyköitä, maailman ihanin joululahja!

Kaipaatko lisää lukemista? Mene Ihmettele-lehden etusivulle! Voit myös lukea lisää kirjoittajalta Maija Myllykangas.

Jätä kommentti