Valkeajärven myöhempiä vaiheita

Ihmettele
Valkeajärven kotitalo kuvattuna alhaalta Karsasjärven rannalta, etualalla Inhan sisar Saima Nyström. Kuva: I. K. Inha. (Aamu Nyströmin kokoelmat / Jäähdyspohjan kyläyhdistys.)
Valkeajärven kotitalo kuvattuna alhaalta Karsasjärven rannalta, etualalla Inhan sisar Saima Nyström. Kuva: I. K. Inha. (Aamu Nyströmin kokoelmat / Jäähdyspohjan kyläyhdistys.)

Nyströmit myivät Valkeajärven tilan W. Rosenlew & Co Ab:lle vuosisadan ensimmäisellä kymmenluvulla. Yhtiön metsäpiiripäälliköksi Virroille tuli 1920-luvun lopulla Kaarlo Ketola, jonka kyläläiset muistavat Ketolan Kallena. Hän muutti Valkeajärvelle perheineen 1931.

Kaarlo ja Iida Ketolan poika, eduskunnan nykyinen pääsihteeri Erkki Ketola, oli kaksivuotias perheen muuttaessa Jäähdyspohjaan.

”Isäni toimialuetta riitti ylävesiltä Tulijoelta ja Pihjalavedeltä aina Muroleen laskuihin saakka.”

Myös yhtiön aikaan Valkeajärven tilaa viljeltiin. Ketola muistaa maatalousjohtajana olleen Mänttä-nimisen miehen.

”Vuonna 1936 yhtiö rakennutti Valkeajärvelle uuden navetan. Se aika jäi erityisesti mieleeni, koska menin samana vuonna alakouluun Alli Koivusen oppiin.”

Ketolan nelihenkinen perhe asui Valkeajärven päärakennuksessa vain kolmea huonetta ja keittiötä. Kesäksi muutettiin ”kesämökille” taloon toiseen päähän saliin, missä oli vilpoista nukkua

”Kaikki oli lapsesta hyvin vaikuttavaa: korkeat huoneet, valtavan kellarin leikkipaikat, ikikuuset ja ympäristön maisemat. Muuattakin korkeaa paikkaa kutsuimme sisareni kanssa Taivasmäeksi. Pääsiäisen aikaan kuului vuorelle Virtain kirkonkellojen soitto.”

”Heti talvisodan jälkeen tuli Valkeajärvelle suojärveläisiä evakoita. Lasten kanssa kilpailtiin siitä, kuka keinusta hyppää pisimmälle.”

Piiripäällikkö Kaarlo Ketolan alue laajeni sittemmin Keuruun ja Mäntän suuntaan, joten perhe muutti Haapamäelle syksyllä 1940.

Erkki Ketola on toiminut eduskunnan pääsihteerinä vuodesta 1983. Eduskunnan palveluksessa hän on ollut jo 50-luvulta lähtien. Silloin tällöin Ketola käy synnyinpitäjässään Virroilla katsomassa lapsuusaikojensa paikkoja Jäähdyspohjassa.

Sembramännyt ja vihreät viinimarjat

Kun kiertää vanhan Valkeajärven talon kivijalkaa, alkaa saada käsitystä rakennuksen koosta. Aikanaan siellä oli yhdeksän lämmitettävää huonetta ja eteiset päälle, huoneilla oli korkeutta ainakin kolme ja puoli metriä.

Paikalla nykyisin asuva Jouko Touronen on syntynyt Valkeajärven vanhassa talossa vuonna 1946. Tila oli sodan jälkeen pika-asutuksessa jaettu kolmeen osaan: siitä erotettiin Utusen, Tourosen ja Konttikankaan tilat.

Sota-aikana tuli Valkeajärvestä ensin evakkojen sijoituspaikka. Jouko Touronen muistaa kerrotun, että tuolloin päätalossa ja palvelusväen pihatuvassa asui yhteensä viitisenkymmentä henkeä.

”Suojärveläisiä oli kaksi perhettä, ja neljä tai viisi perhettä oli Valkjärveltä. Perheet olivat siihen aikaan isoja; kouluikäisiä lapsiakin lienee ollut täällä parisenkymmentä.”

Jouko Touronen muistaa, miten kylmä paikka lapsuudenkoti oli 50-luvulla asua. Lämpö karkasi korkeiden huoneiden kattoon, ja aina talviaamuisin olivat vesiämpärit jäässä.

”Kivijalka oli kaksi metriä alta auki, joten sinne pääsi hyvin viima ja pakkanen. Talon eristeinä oli käytetty maata ja sammalta.”

Valkeajärven sali jäi erityisesti lapsen mieleen, sillä oli pituutta yhdeksän metriä ja leveyttä viisi.

Talvella ei kaikkia huoneita pystytty pitämään lämpiminä, ja Tourosen perhe asui vain osaa taloa. Toisessa päässä oli välillä vuokralaisia.

Vuonna 1962 ryhdyttiin Valkeajärven vanhaa taloa pikkuhiljaa purkamaan. Työ kesti kaikkiaan viitisen vuotta, viimeksi purettiin ulkokuori ja katto.

”Yksityisellä ei tuolloin ollut mitään mahdollisuuksia ruveta kunnostamaan ja korjaamaan toistasataa vuotta vanhaa rakennusta.”

Jouko Touronen harmittelee sitä, ettei Inha 1960-luvulla ollut arvostettu: kukaan ei ollut kiinnostunut Inhan kotitalosta, sillä kulttuuriarvot olivat kovin erilaisia.

”Jos talo oli entisöity yhteiskunnan varoin, olisi tällä paikalla nyt matkailuvaltti…”

Jotain on sentään jäljellä Nyströmien ajasta Valkeajärvellä. Komea kivijalka on pystyssä sireenien ja sipearianhernepensaiden keskellä, ympäristössä kasvaa vielä Johan Abraham Nyströmin istuttamien sembramäntyjen jälkeläisiä. Ja se erikoinen vihreä viinimarja on edelleen hengissä Valkeajärven paikalla.

Kun taloa purettiin, löytyi vintin täytteistä kummallinen kätkö. Pellavaiseen nimikoituun pyyheliinaan oli kääritty peltinen pitkulainen taskumatti – liekö sen sisällä ollut pappa-Nyströmiltä juomatta jääneitä toteja…

Jäähdyspohjan seurantalolla, kivenheiton päässä Valkeajärven talolta, juhlittiin Inhan 120-vuotissyntymäpäiviä kesäkuussa 1985. Iltamatansseissa mukana myös Valkeajärven nykyinen isäntäpari Jouko ja Sinikka Touronen (etualalla, toinen pariskunta oikealta). Seinällä Inha katselee kotikyläläisiään. Kuva: Maija Myllykangas.
Jäähdyspohjan seurantalolla, kivenheiton päässä Valkeajärven talolta, juhlittiin Inhan 120-vuotissyntymäpäiviä kesäkuussa 1985. Iltamatansseissa mukana myös Valkeajärven nykyinen isäntäpari Jouko ja Sinikka Touronen (etualalla, toinen pariskunta oikealta). Seinällä Inha katselee kotikyläläisiään. Kuva: Maija Myllykangas.

Juttusarja: Jäähdyspohja-lehden Inha-numero 1990

  1. Jäähdyspohja-lehden I. K. Inha -numero nettiin
  2. Inhan maisemissa
  3. Into Konrad Inha 12.11.1865–3.4.1930
  4. Tallennus vanhasta Suomesta (Erno Paasilinna)
  5. Inha oli Vienan kuvaajien ykkönen (Pertti Virtaranta)
  6. Tosioloista ja monineuvoista kieltä (Tuomas Anhava)
  7. Inha oli auteur, tekijä (Vuorenmaa)
  8. Lehtimiehenä Kreikassa
  9. Töitä kansan valistamiseksi
  10. Löytöretkillä
  11. Pienoinen opas avarassa maailmassa
  12. Aamuhohteiset ajat Valkeajärven tilalla
  13. Jäähdyskylän Nyströmit
  14. Uskalin erakko
  15. Virtain kaksi Kimalletta
  16. Valkeajärven myöhempiä vaiheita
  17. Lähteet

Osta Maijan runokirja Hyviä hyssyköitä, maailman ihanin joululahja!

Kaipaatko lisää lukemista? Mene Ihmettele-lehden etusivulle! Voit myös lukea lisää kirjoittajalta Maija Myllykangas tai aiheesta .

Jätä kommentti